NEFI JA HÄNEN AŠERANSA
 |
Tiivistelmä: Ašera oli kanaanilaisten pääjumalatar. Hän oli Ēlin vaimo ja muiden jumalien äiti ja imettäjä. Ainakin jotkut israelilaisista palvoivat häntä aikana, joka kattoi vuodet Kanaanin valloituksesta toisella vuosituhannella eKr. aina Jerusalemin tuhoutumiseen 586 eKr. (jolloin Lehi lähti perheensä kanssa). Ašera yhdistettiin puihin - pyhiin puihin. Juutalaisessa Mišnassa (toiselta-kolmannelta vuosisadalta jKr.) rabbiinit kuvailevat ašeraa puuna, jota palvottiin. Kohdassa 1 Nefi 11 Nefi pohtii elämän puun tarkoitusta, kun hän näkee sen näyssä. Vastauksena hän saa näyn, jossa on “neitsyt… Jumalan Pojan äiti lihan tavan mukaan.” Vastaus hänen kysymykseensä puun merkityksestä on neitsytäidissä lapsen kanssa. Neitsyt on puu jossain mielessä, ja Nefi hyväksyi tämän vastauksena kysymykseensä. Israelilaisena, joka eli 7. vuosisadan lopulla ja varhain 6. vuosisadan alussa eKr., hän tunnisti vastauksen kysymykseensä ihmeellisestä puusta muuten niin selittämättömässä näyssä neitsytäidistä ja hänen jumalallisesta lapsestaan - ilman, että se, mitä hän näki ja miten hän tulkitsi asiat oli täysin selvää. Se, mitä hän “luki” vertauskuvallisesta näystä oli kulttuurisesti värittynyttä. Nefin näky heijastelee muinaiselle Lähi-idälle ainutlaatuisen “pyhän puun” merkitystä. Ašera liittyy myös raamatulliseen viisauskirjallisuuteen. Viisaus, nainen, ilmenee Jumalan vaimona ja edustaa elämää.
Journal of Book of Mormon Studies 9/2 (2000): 16–25, 80–81.
Osoitteessa: https://scholarsarchive.byu.edu/jbms/vol9/iss2/4/
Tämä artikkeli on lyhennetty versio aikaisemmin julkaistusta laajemmasta esityksestä teoksessa Bitton, toim., Mormons, Scripture, and the Ancient World: Studies in Honor of John L. Sorenson (Provo, Utah: FARMS, 1998, 191-243).
Daniel C. Peterson
Nefin näky elämän puusta, parhaiten tunnettujen Mormonin kirjan kohtien joukossa, laajentaa näkyä jonka hänen isänsä Lehi sai aikaisemmin.
Daniel C. Peterson
Nefin näky elämän puusta, parhaiten tunnettujen Mormonin kirjan kohtien joukossa, laajentaa näkyä jonka hänen isänsä Lehi sai aikaisemmin.
Ja tapahtui, että Henki sanoi minulle: Katso! Ja minä katsoin ja näin puun, ja se oli sen puun kaltainen, jonka isäni oli nähnyt; ja sen kauneus oli paljon suurempi, niin, voittaen kaiken kauneuden; ja sen valkoisuus voitti lumikinoksen valkoisuuden.
Ja tapahtui, että kun olin nähnyt puun, sanoin Hengelle: Minä näen, että olet näyttänyt minulle puun, joka on kaikkia muita kallisarvoisempi.
Ja hän sanoi minulle: Mitä haluat?
Ja minä sanoin hänelle: Tietää sen tulkinnan… (1 Nefi 11:8-11)
Koska Nefi halusi tietää sen puun merkityksen, jonka hänen isänsä oli nähnyt ja jonka hän itse nyt näki, me voisimme odottaa, että “Henki” vastaisi Nefin kysymykseen. Mutta vastaus Nefin kysymykseen oli hämmästyttävä:
Ja tapahtui, että hän sanoi minulle: Katso! Ja minä katsoin ikään kuin katsoakseni häntä, enkä nähnyt häntä, sillä hän oli mennyt pois edestäni.
Ja tapahtui, että minä katsoin ja näin suuren Jerusalemin kaupungin sekä muita kaupunkeja. Ja minä näin Nasaretin kaupungin; ja Nasaretin kaupungissa minä näin neitsyen, ja hän oli tavattoman ihana ja valkea.
Ja tapahtui, että minä näin taivaiden aukenevan, ja enkeli tuli alas ja seisoi edessäni; ja hän sanoi minulle: Nefi, mitä näet?
Ja minä sanoin hänelle: Neitsyen, kaikkia muita neitsyitä kauniimman ja ihanamman.
Ja hän sanoi minulle: Tiedätkö, kuinka Jumala alentaa itsensä?
Ja minä sanoin hänelle: Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta.
Ja hän sanoi minulle: Katso, neitsyt, jonka näet, on Jumalan Pojan äiti lihan tavan mukaan.
Ja tapahtui, että minä näin, että hänet vietiin pois Hengessä; ja kun hän oli ollut pois vietynä
Hengessä jonkin aikaa, enkeli puhui minulle sanoen: Katso!
Ja minä katsoin ja näin jälleen neitsyen, joka kantoi lasta sylissään.
Ja enkeli sanoi minulle: Katso, Jumalan Karitsa, aivan niin, iankaikkisen Isän Poika! (1 Nefi 11:12–21)
Sitten “Henki” esittää Nefille kysymyksen, jonka Nefi itse oli esittänyt vain muutama jae aikaisemmin:
Tiedätkö sen puun tarkoituksen, jonka isäsi näki? (1 Nefi 11:12-21)
Silmiinpistävästi, vaikka näky Mariasta näyttää epäolennaiselta Nefin alkuperäisen puun merkitystä koskeneen kysymyksen kannalta - sillä puuta ei mainita lainkaan enkelin vastauksessa - Nefi itse vastaa nyt ja kertoo tietävänsä vastauksen kysymykseensä.
Ja minä vastasin hänelle sanoen: Kyllä, se on Jumalan rakkaus, joka leviää kaikkialle ihmislasten sydämiin; sen vuoksi se on kaikkein haluttavinta.
Ja hän puhui minulle sanoen: Niin, ja riemullisinta sielulle. (1 Nefi 11:22-23)
Miten Nefi päätyi tähän käsitykseen? On selvää, että vastaus tähän kysymykseen, joka koskee puun merkitystä, löytyy neitsytäidistä ja hänen lapsestaan. Itse asiassa tuo neitsyt on jossain mielessä kyseinen puu. Jopa kieli, jota käytettiin hänen kuvailemiseensa, on samaa kuin kieli, jota käytettiin puusta. Niin kuin nainen oli “tavattoman ihana ja valkea”, “kaikkia muita neitsyitä kauniimpi ja ihanampi”, niin oli myös puun kauneus: “sen kauneus oli paljon suurempi, niin, voittaen kaiken kauneuden; ja sen valkoisuus voitti lumikinoksen valkoisuuden”. Merkittävää on kuitenkin se, että Nefi ymmärsi puun merkityksen vasta silloin, kun äiti ilmestyi lapsen kera ja hänet tunnistettiin “Jumalan Pojan äidiksi”. Miksi Nefi näkisi yhteyden puun ja jumalallisen lapsen neitseellisen äidin välillä? Uskon Nefin näyn heijastelevan “pyhän puun” merkitystä, mikä on omaleimaista muinaiselle Lähi-idälle, ja sitä voi todella täysin ymmärtää vain, kun pidetään mielessä muinaisten kanaanilaisten ja israelilaisten yhteydet tuohon puuhun.
Ašera, Ēlin puoliso
Kanaanilaisten ja israelilaisten välinen ero kulttuurissa ja uskonnossa oli huomattavasti pienempi kuin raamatuntutkijat ennen ajattelivat (Michael D. Coogan sanoo sen selkeästi: “Israelilaisten uskonto oli kanaanilaisen uskonnon alahaara”.)(1) Yrittäessään paremmin ymmärtää muinaisten israelilaisten uskomuksia aikamme tutkijat ovat saaneet paljon apua Raamatun ulkopuolisista asiakirjoista ja esineistä, joita on löytynyt Lähi-idän maaperästä. Pitkään ei ollut muuta kuin Raamattu heidän käytettävissään. Tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 1929, kun löydettiin ugaritin kielisiä tekstejä Ras Shamrasta Syyriasta. Ne mullistivat meidän ymmärryksemme kanaanilaisten uskonnosta ylipäätänsä ja varhaisten hebrealaisten uskonnosta eritoten.
Ēl-jumala oli kanaanilaisten temppelin patriarkka. Yksi hänen nimityksistään oli ˀēl ˁōlām. Frank Moore Cross Jr. sanoi: “Meidän on ymmärtäminen sen alun perin tarkoittaneen ˀĒliä, Iankaikkisuuden Herraa’ tai paremminkin “ˀĒliä, Voideltua”. Kertomukset, jotka oli merkitty muistiin Ugaritin tauluihin, kuvaavat ˀĒliä harmaapartaisena jumalten isänä ja ihmisen isänä.”(2) Professori Cross huomautti kuitenkin, että “vasta 14. vuosisadalla eKr. Pohjois-Syyriassa ˀĒlin kultti oli heikkenemässä ja tekemässä tilaa elinvoimaiselle, nuorelle jumalalle nimeltään ‘I-Haddu,”(3) Vanhan testamentin Baalille. ˀĒl oli kenties myös Israelin alkuperäinen Jumala.
Varhaisimman israelilaisten käsityksen mukaan isä ˀĒlillä oli jumalallinen poika nimeltä Jehova tai Jahve.(4) Vähitellen kuitenkin israelilaisten käsitys Jahvesta sulautti itseensä ˀĒlin toiminnat 10:teen vuosisataan eKr. eli kuningas Salomon aikoihin mennessä.(5) Ašera oli kanaanilaisten pääjumalatar.(6) Hän oli ˀĒlin vaimo ja muiden jumalien äiti ja imettäjä. Näin Ugaritin jumalia voitaisiin kutsua “ˀĒlin perheeksi [tai pojiksi]” tai “Ašeran pojiksi”.(7) Lisäksi Ašera yhdistettiin kanaanilaisten hallitsijoiden syntymään ja häntä voisi vertauskuvallisesti pitää myös heidän äitinään.(8) Hänet oli kiinteästi yhdistetty kanaanilaisten rannikkokaupunkiin, Sidoniin, ainakin Lehin ja Nefin vanhasta maailmasta lähdön aikoina tai sitä ennen.(9) Tämä on kiintoisaa, koska Lehillä, jonka suku näyttää sijoittuvan Palestiinan pohjoisosaan ja jolla on saattanut olla kauppiastausta, “näyttää olleen erityisen läheiset siteet Sidoniin (sillä nimi esiintyy toistuvasti Mormonin Kirjassa, sekä heprean- että egyptinkielisissä muodoissa); olihan se tuohon aikaan yksi kahdesta satamasta, jonka kautta israelilaiset kävivät aktiivista kauppaa Egyptin ja lännen kanssa.”(10) Lisäksi Ašera näyttää olleen tunnettu ja kunnioitettu myös heprealaisten keskuudessa. Ainakin jotkut israelilaiset palvoivat häntä aikana, joka kattoi vuodet Kanaanin valloituksesta toisella vuosituhannella eKr. aina Jerusalemin tuhoutumiseen 586 eKr., jolloin Lehi perheineen lähti Vanhasta maailmasta.(11) Esimerkiksi muinaiset israelilaiset naiset toisinaan haudattiin “Ašeran peruukki” päässään, ja hän on kenties myös vaikuttanut israelilaisten temppeliarkkitehtuuriin.
Tämän lisäksi on löydetty tuhansia massatuotantona valmistettuja jumalattaren pienoisveistoksia Israelin alueelta. Tehdessään yhteenvedon todisteista William Dever kirjoittaa pienoisveistoksista, “joista useimmat esittävät alastonta naista, jolla on ylisuuret rinnat; toisinaan häntä esitetään odottavana äitinä tai lasta imettämässä.” Mutta on yksi merkittävä ero israelilaisten alueelta löydettyjen ja pakanallisten kanaanilaisten alueelta löydettyjen pienoisveistosten välillä: israelilaisten pienoisveistosten alaruumiista puuttuu selkeä yksityiskohta, joka on tyypillistä kanaanilaisille hahmoille. Israelilaisten pienoisveistosten alaruumis on yleensä yksinkertainen pylväs. Kun pakanalliset kanaanilaishahmot esittävät sukupuolisuutta korostavan jumalattaren joko synnyttämässä tai eroottista rakkautta kuvaavana, israelilaisissa pienoisveistoksissa ajatus syöttävästä tai hoitavasta jumalattaresta, dea nutrix, tulee selvästi esiin. Kuten professori Dever kirjoittaa: “Räikeät seksuaaliset aiheet väistyvät hoitavan äidin tieltä.”(12) Ašera näyttää olleen suosittu Israelin kaikkien yhteiskuntaluokkien keskuudessa vuosia.(13) Häntä palvottiin Israelissa Tuomarien aikaan.(14) Häntä kunnioitettiin eritoten maaseudulla,(15) mutta hän oli tärkeä myöhemmissä heprealaisissa kaupungeissakin.(16) Vaikka kohdassa 1 Kun.3:3 sanotaan, että hän ”rakasti Herraa”, kuningas Salomo toi Ašeran Jerusalemiin joskus vuoden 1000 eKr. jälkeen. Ja suurehko Ašeran palvontakeskus on saattanut toimia Taanakissa, ainakin Salomon hovin epäsuorassa suojeluksessa.(17)
 |
| Assyrialaiset esittivät jumalallisen hedelmällisyyden puun useissa ikonisissa muodoissa. |
Kun Israelin ja Juudan valtiot olivat eronneet toisistaan, kuningas Ahab ja hänen fonikialainen kuningattarensa Isebel, ”Sidonin kuninkaan Etbaalin” tytär, asettivat Ašeran Samariaan, missä “noin vuonna 800 eKr. virallinen Jahve-kultti sisälsi hänen puolisonsa Ašeran palvonnan.”(18) Näyttää siltä, että häntä palvottiin siihen asti, kun Assyria kukisti Israelin 721 eKr. Mutta Ašeran kunnioitus tuskin rajoittui usein parjattuun pohjoiseen kuningaskuntaan.(19) Etelässä Juudan maassa Salomon poika Rehabeam toi hänet temppeliin Jerusalemissa – oletettavasti tarkoittaen sitä, että hän pystytti jonkinlaisen pyhän vertauskuvan /toisinaan sitä kutsuttiin “ašeraksi” tai “siksi ašeraksi” (pienellä alkukirjaimella)/, joka edusti häntä. Kuninkaat Asa ja Josafat poistivat Ašeran temppelistä, mutta Joas palautti sen. Suuri, uudistava kuningas Hiskia poisti hänet uudelleen sekä nk. Nehustanin, jota 2 Kun. 18:4 kuvailee “pronssikäärmee[ksi], jonka Mooses oli tehnyt”. Myöhemmin, epäonnistuttuaan palauttaa Nehustanin, kuningas Manasse asensi uudelleen Ašeran Jerusalemin temppeliin, missä se pysyi kuningas Joosian uudistuksiin asti (Joosia hallitsi n. 639-609 eKr.). Ašera oli niin näkyvä vielä tänä aikana juuri ennen Babylonian vankeutta, että Lehin aikalainen, profeetta Jeremia, tunsi tarvetta tuomita hänen palvontansa.(20)
Toisin sanoen, Ašeran kuva tai symboli seisoi Salomon temppelissä Jerusalemissa miltei kaksi kolmasosaa sen olemassaolosta - selvästi ulottuen Lehin elinvuosiin ja kenties hänen poikansa Nefin elinvuosiin asti.(21) Hänen nimensä Elat (“jumalatar”) on säilynyt tähän päivään asti tärkeän israelilaisen lomanviettopaikan nimessä ja Israelissa käytössä olevassa Akabanlahden nimessä. Lehi ja hänen seurueensa todennäköisesti kulkivat Elatin kautta tai sen läheltä matkallaan Jerusalemista kohti etelää.
Siihen mennessä, kun Israel oli ollut Baabelin vankeudessa ja sitten vapautunut sieltä Esran aikana, Ašeran vastustus oli yleistä juutalaisuudessa. Näyttää siltä, että israelilaisten käsitys Jahvesta oli tietyssä määrin omaksunut Ašeran toiminnat ja määreet, niin kuin se oli aiemmin omaksunut vastaavat Jahven isältä, Ēliltä.(22) Näin Ašera oli periaatteessa poistettu Israelin historiasta ja myöhemmästä juutalaisuudesta. Raamatun tekstissä, sellaisena kuin me sitä nyt luemme, suodatettuna ja uudelleenmuovattuna - niin kuin 5 Mooseksen kirjan papit n. 600 eKr. näyttävät tehneen, viittaukset jumalattareen ovat tallella, mutta vähän on jäljellä siitä, mikä antaa meille yksityiskohtaisen käsityksen hänen luonteestaan tai mielenlaadustaan.(23)
Miten meidän on sitten suhtautuminen Ašeraan? Merkitseekö hänen kunnioittamisensa vastustus, jota 5. Mooseksen kirjan papit ja uudistusmieliset Israelin kuninkaat ilmaisivat ja vahvistivat, että hän oli laillisen heprealaisen uskonnon ulkomaista saastetta? Ei se siltä näytä. On muistettava, että Hiskia poisti sekä ašera-tarhat että Nehustanin Jerusalemin temppelistä. Nehustan ei ollut pakanallinen tunkeilija, vaan se oli “pronssikäärme, jonka Mooses oli tehnyt” ja jota israelilaiset olivat varjelleet miltei vuosituhannen ajan, kunnes Hiskia, loukkaantuneena siitä, että Israelin lapset olivat palvoneet sitä epäjumalanpalvelussa ja polttaneet sille uhreja (2 Kun. 18:4), poisti ja tuhosi sen. Toisin sanoen, Nehustanilla oli loistokas sukupuu Israelin uskonnollisessa maailmassa, eikä ole mitään syytä uskoa, että ašera oli mitenkään erilainen siinä mielessä.
Israelin Ašeran pitkässä kertomuksessa on merkittävää niiden henkilöllisyys, jotka eivät vastustaneet häntä. Yksikään profeetta ei tunnu tuomitsevan häntä ennen kahdeksatta vuosisataa eKr. Suuret jahvelaiset profeetat Aamos ja Hoosea, jotka olivat äänekkäitä Baalin tuomitsemisessa, eivät näytä tuominneen Ašeraa. Jahvelaisten reformistien Elia-Elisa-koulukunta ei näytä olleen häntä vastaan. Vaikka 400 Ašeran profeettaa aterioitsivat Isebelin ja 450 Baalin profeetan kera - Elian kuuluisa kilpa Baalin pappien kanssa - vaikka kilpa oli dramaattisen tuhoisa heille, jätettiin Ašeran palvojat mainitsematta ja ilmeisesti myös koskematta. “Mitä tapahtui Ašeralle ja hänen profeetoilleen?” kysyy David Noel-Freedman. “Ei mitään.”(24) Seuraavina vuosina Elian ja Elisan häikäilemätön kampanja Baalia vastaan, jota johti Israelin Jehu, jätti Samarian ašeran paikalleen. Baal hävitettiin tyystin, kun taas jumalattaren kunnioittaminen itse asiassa jatkui pitempään kuin pohjoinen valtakunta.(25)
Itse asiassa usko Ašeraan näyttää olleen konservatiivisessa asemassa muinaisessa Israelissa; sen saama kritiikki oli innovatiivista. Saul Olyan, joka sanoi, että “ennen Juudan uudistuksia toteuttavia kuninkaita ašera näyttää olleen kokonaan laillinen,”(26) väittää, että muinainen heprealaisten vastustus Ašeraa kohtaan oli lähtöisin kokonaan nk. deuteronomistisesta uudistuspuolueesta tai niistä, joihin se syvästi vaikutti. Toiset ryhmäkunnat varhais-Israelissa, Olyan sanoo, luultavasti ajattelivat että hänen palvomisensa ei ollut väärin ja saattoivat palvoa häntä itse.(27) (Useimmat asiantuntijat ajattelevat, että 5. Mooseksen kirja on ollut mukana Juudan sukukunnan kuninkaan Joosian uudistuksissa 7. vuosisadalla eKr., ja joukko Juudan historian tuntijoita uskoo, että se itse asiassa kirjoitettiin tuona aikana.) Professori Dever kirjoitti yleisistä jumalatarhahmoista, joihin jo olemme viitanneet, ja sanoi: ”Mitä tulee ajatukseen, että nämä hahmot, mitä ne sitten kuvasivatkaan, olivat epätavallisia puhdasoppisissa piireissä, edesmennyt Dame Kathleen Kenyon löysi 7. vuosisadalta eKr. peräisin olevan “kulttikätkön” luolasta Jerusalemissa, alle sata metriä temppelivuoresta, jossa niitä oli yli kolmesataaviisikymmentä.(28) (On pidettävä mielessä, että näiden hahmojen ajankohta tekee niistä ainakin miltei Lehin aikalaisia.)
Mikä oli Ašeran rooli varhais-israelilaisten uskonnollisessa uskomuksessa? Kun otamme huomioon, mitä olemme jo sanoneet kanaanilaisten ja israelilaisten uskonnosta, “Ašera on saattanut olla Ēlin puoliso, mutta ei Jahven - jonain varhaisena ajankohtana israelilaisten uskonnossa”.(29) Sukupolvien ajan israelilaisten käsitys Jahvesta kuitenkin omaksui Jahven isän, Ēlin, ominaisuuksia, ja ihmisten mielikuvitus myös näyttää suoneen Jahvelle vaimon ja hänen isänsä puolison. “On tunnettua,” huomauttaa André Lemaire,
että israelilaisten uskonnossa Jahve korvasi suuren Ēl-jumalan Israelin jumalana. Jos Jahve korvasi Ēlin, olisi loogista olettaa, että kanaanilaisvaikutuksesta ašera (so., jumalatarta edustavat esineet) korvasi Atiratin [jumalatar Ašeran] ja että ainakin muinaisen Israelin kansanuskonnossa ellei sitten Raamatussa mainitun uskonnon puhtaamman muodon kohdalla, ašera toimi Jahven puolisona eli vaimona.(30)
Ajatus siitä, että Ašeraa pidettiin Jahven jumalpuolisona tuntuu saavan kannatusta muinaisen israelilaisten uskonnon tutkijoiden keskuudessa.(31)
Se, että jotkut Juudeassa näkivät hänen puolisonsa Ašerana, on tuskin enää asia, josta kiistellään,” sanoo Thomas Thompson.(32) “Ašera oli jumalatar, joka yhdistettiin Ēliin, ja tämä yhdistäminen testamentattiin israelilaiselle uskonnolle Jahve-Ēl-tunnistuksen perusteella,”(33) Smithin mukaan, kun taas Olyan sanoo, että Ašeraa näyttää pidetyn Jahven puolisona sekä valtion että kansan uskonnossa sekä Israelin pohjoisessa kuningaskunnassa että Juudan eteläisessä kuningaskunnassa.(34) Tärkeää tukea tälle kiistalle on tullut kahdesta äskettäisestä ja hyvin ristiriitaisesta arkeologisesta löydöksestä Palestiinassa. Toinen on Khirbet al-Qom, paikka n.13 km Hebronista länteen ja n. 10 km Lakisista itäkaakkoon muinaisen Juudan alueella. Palaeo-heprealaiset kirjoitukset Khirbet al-Qomissa voidaan määrittää syntyneen 700-800 eKr.(35) Tutkijat ovat sitä mieltä, että ne näyttävät meille ainakin osan sen ajan yleisestä uskonnosta.(36) Toinen on Kuntillet ͑Ajrūd, ehkäpä Juudan kuningaskunnan eteläisin kohta. Tämä paikka palveli joko linnakkeena tai karavaanien pysähdyspaikkana (tai molempina). Se sijaitsee etelä Negevin ja Siinain niemimaan välisellä rajalla, ei kovinkaan kaukana tiestä, joka yhdisti Gazan ja Elatin. Arkeologiset rauniot tältä paikalta heijastelevat vaikutuksia Israelin pohjoisesta kuningaskunnasta ja sijoittavat ne myöhäiseen 9. tai varhaiseen 8. vuosisataan eKr., mikä tarkoittaisi Joahasin, Israelin kuninkaan, hallituskautta. Joahas oli sotaisan Baalia vastaan kamppailleen Jehun poika ja vallanperijä.(37)
____________________
Ašera on “puujumalatar ja sen myötä
yhdistetty tammeen, tamariskiin,
taatelipalmuun, vuorivaahteraan ja moniin
muihin lajeihin. Tämä yhteys johti siihen,
että hänet samaistettiin pyhiin puihin tai
elämänpuuhun.”
____________________
Kuntillet ͑Ajrūd -nimisestä paikasta on löydetty punaisella musteella tehty kirjoitus suuren saviastian reunasta. Se näyttää viittaavan “Samarian Jahveen ja hänen Ašeraansa. Astian toisella puolella on piirros elämänpuusta.(38) Hautakirjoitus Khirbet al-Qomissa myös näyttää mainitsevan “Jahven ja hänen ašeransa”(jolla tarkoitetaan jonkinlaista kulttiesinettä), tai, mikä on vähemmän todennäköistä, “Jahvea ja hänen Ašeraansa” (mikä saattaa viitata suoraan jumalatarpuolisoon). Pitäessään nämä löydöt selkeästi mielessä arkeologi William Dever väitti, että “äskettäin tehdyt arkeologiset löydöt tarjoavat sekä tekstillisiä että kuvallisia kuvauksia, jotka ensimmäistä kertaa selkeästi tunnistavat ‘Ašeran’ Jahven puolisoksi - ainakin muinaisen Israelin joissakin piireissä.”(39) Raphael Patai sanoo niiden osoittavan, että “Ašeran palvonta Jahven puolisona (‘hänen Ašeranaan’) oli uskonnollisen elämän kiinteä elementti muinaisessa Israelissa ennen uudistuksia, jotka kuningas Joosia v. 621 eKr. otti käyttöön.(40) David Noel Freedman on samaa mieltä ja sanoo: “Meidän tutkimuksemme viittaa siihen, että jumalattaren, Jahven puolison, palvonta oli syvään juurtunut sekä Israelissa että Juudassa pakosiirtolaisuutta edeltävinä aikoina.”(41)
Lisäksi kanaanilaisten keskuudessa Ašera yhdistettiin myös ihmisen hedelmällisyyteen ja lapsensaantiin.(42) Heprealainen manausteksti, joka löytyi Arslan Tashista pohjois-Syyriasta ja joka ajoittuu 7. vuosisataan eKr. (eli aikaan juuri ennen Nefin näkyä), näyttää rukoilevan apua jumalatar Ašeralta synnyttävälle naiselle.(43)
Keskittykäämme nyt tarkemmin sen kunnioituksen luonteeseen, jota jumalpuolisolle osoitettiin israelilaisten keskuudessa. Mikä oli se “ašera”, joka seisoi temppelissä sekä Jerusalemissa että Samariassa? Ašera liittyi puihin.(44) Kymmenennen vuosisadan esiintymässä Taanakista, lähellä Megiddoa, Ašera esitetään kahdella tavalla, ensin ihmishahmossa ja sitten pyhänä puuna. Hän on se puu.(45) Kenties meidän pitäisi ajatella uudellen israelilaisia jumalatarhahmoja: Muistamme, että heidän yläruumiinsa ovat selkeästi ihmisen kaltaisia ja naispuolisia, mutta heidän alaruumiinsa - vastakohtana vastaaville pakanallisille kanaanilaishahmoille - ovat yksinkertaisia pylväitä. William Dever ehdottaa, että nämä pylväsmäiset alaruumiit edustavat [puun]runkoja.(46) Ja miksipä ei? Ašera on “puujumalatar ja sen myötä yhdistetty tammeen, tamariskiin, taatelipalmuun, vuorivaahteraan ja moniin muihin lajeihin. Tämä yhteys johti siihen, että hänet samaistettiin pyhiin puihin tai elämänpuuhun.”(47) Juutalaisessa Mišnassa (toiselta-kolmannelta vuosisadalta jKr.) rabbiinit kuvailevat ašeraa puuna, jota palvottiin.(48)
 |
| Assyriasta, 800-luvulta eaa. Erich Lessing / Art Resource, NY. |
Pienellä kirjoitettu “ašera” oli useimmin veistetty puuhahmo, kenties jonkinlainen pylväs. Valitettavasti - siksi, että se oli puinen - sen suorat arkeologiset todisteet eivät ole säilyneet.(49) Mutta me tiedämme raamatullisista todisteista, että se voitiin istuttaa (5 Mooses 16:21) niin, että seisoi suorana (2 Kun. 13:6), mutta se voitiin myös kukistaa /repiä/ (Miika 5:13), hakata poikki [2 Mooses 34:13) ja polttaa (5 Mooses 12:3). Todennäköisesti se oli puusta ja se oli vertauskuva puulle. Se itse saattoi olla tyylitelty puu.(50) Ei ollut epätavallista muinaisessa Lähi-idässä, että jumala tai jumalatar yhdistettiin vertauskuvaansa, eikä Ašera näytä olleen mikään poikkeus: Ašera oli sekä jumalatar että kulttisymboli. Hän oli “puu”.(51)
Menora, seitsenhaarainen kynttilänjalka, joka seisoi vuosisatoja Jerusalemin temppelissä, toimii kiinnostavana rinnastuksena kaikelle tälle: Leon Yarden on sitä mieltä, että menora edustaa tyyliteltyä mantelipuuta. Hän viittaa mantelipuun näkyvän hohtavaan valkeuteen sen elinkaaren jossain vaiheissa. Yarden väittää lisäksi, että mantelin vanhahtava kreikkalainen nimi (amygdale, joka esiintyy sen meidän aikamme nimityksessä Amygdalis communis) ei millään voi olla alkuperäinen kreikan sana, vaan se on mitä ilmeisimmin johdettu heprean ilmaisusta em gedolah, joka tarkoittaa “Suurta äitiä”.(52) “Ašeran myöhäispronssikautinen ikonografia ehdottaisi”, kirjoittaa Mark Smith, “että se edusti jumalolennon äitiyteen ja hoivaan liittyviä ulottuvuuksia.”(53) Raphael Patai on kiinnittänyt huomionsa yhtäläisyyksiin juutalaisten kiintymyksessä monenlaisiin naisjumaliin ja puolijumaliin vuosisatojen saatossa - alkaen Ašerasta - ja katolisten Marian, Jeesuksen äidin, palvontaan.(54) On kiinnostavaa, että Ašeraa, ”loistavaa jumaläitiä”, saatettiin myös pitää paradoksaalisesti neitsyenä.(55) Puunilainen läntinen jumalatar Tanit - jonka Saul Olyan on samaistanut israelilais-kanaanilaiseen Ašeraan, Ēlin puolisoon, jumalten äitiin ja imettäjään - kuvattiin neitsyeksi ja esitettiin vertauskuvallisesti puuna.(56)
Tähän mennessä pitäisi olla selvää, miksi Nefi, israelilainen 7. vuosisadan lopussa ja 6. vuosisadan alussa eKr., olisi tunnistanut vastauksen kysymykseensä ihmeellisestä puusta muuten niin selittämättömässä näyssä neitsytäidistä ja hänen jumalallisesta lapsestaan - ilman, että se, mitä hän näki ja miten hän tulkitsi asiat oli täysin selvää. Se, mitä hän “luki” vertauskuvallisesta näystä oli kulttuurisesti värittynyttä. Koptilainen versio aikakirjasta, jota kutsutaan Paavalin ilmestyskirjaksi, osoittaa, miten kulttuurinen tulkinta muovaa merkitystä. Tämä asiakirja, joka luultavasti oli lähtöisin Egyptistä kolmannen vuosisadan keskivaiheilta jKr., puhuu suuren apostolin näystä, joka ainakin tässä yksityiskohdassa silmiinpistävästi muistuttaa Nefin visiota: “Ja hän [enkeli] näytti minulle elämänpuun,” Paavalin kerrotaan sanoneen, “ja sen vieressä oli pyörivä tulikuuma miekka. Ja Neitsyt ilmestyi puun viereen, ja kolme enkeliä, jotka lauloivat hänelle, ja enkeli kertoi minulle, että hän oli Maria, Kristuksen äiti.”(57) Mutta Nefin visio jatkuu vielä tästäkin: hän tunnistaa Marian puun kanssa. Tämä lisäelementti näyttää juontavan alkunsa tismalleen pakkosiirtolaisuutta edeltävästä palestiinalaisesta kulttuurista, johon - Mormonin kirja kertoo meille - Nefi oli syntynyt.
Tietenkin Maria, neitsyt Nasaretista, jonka Nefi näki, ei ollut kirjaimellisesti Ašera. Hän oli, kuten Nefin opas huolellisesti korosti, yksinkertaisesti “Jumalan Pojan äiti, lihan tavan mukaan”.(58) Mutta hän oli Jumalan Pojan täydellisen, kuolevaisen äidin tyypillistymä.
Ašera ja raamatullinen viisauskirjallisuus
Ašera on yhdistetty Raamattuun myös toisella aivan erilaisella tavalla. Me tutkimme raamatunkohtaa, joka tuntuu käsittelevän häntä samalla kun se tarjoaa useita kiintoisia yhtäläisyyksiä Lehin ja Nefin unille.
Raamatun tutkijat tunnistavat kirjoitustyylin, joka löytyy kanonisista vakioteksteistä (esim. Job, Sananlaskut, Saarnaaja, Laulujen laulu) ja ei-kanonisista, ja jota he kutsuvat “viisauskirjallisuudeksi”. Tämän tyyppisten kirjoitusten tunnusmerkkinä - ei yllättävästi - on toistuva viisaus-termin käyttö. Mutta tällaiselle kirjallisuudelle on myös tavallista - ja heprealaisen kulttuuritaustan teksteille jopa hyvin silmiinpistävää - se, että siitä puuttuvat tyypilliset israelilaiset ja juutalaiset teemat. Me emme lue niistä mitään patriarkoille annetuista lupauksista, emme Mooseksesta ja Israelin lähdöstä Egyptistä, liitosta Siinailla tai jumalallisesta lupauksesta kuninkuudesta Daavidille. Sen sijaan korostetaan vanhempien opetuksia ja eritoten isien ohjeita.(59) Huolelliset lukijat huomaavat, että kaikki nämä piirteet ovat olemassa Lehin ja Nefin näkyjä kuvaavissa kertomuksissa Mormonin kirjassa.
 |
| Sumerilainen laatta, kolmannelta vuosituhannelta eaa. Erich Lessing / Art Resource, NY. |
Raamattu tunnistaa kaksi maallista viisauden lähdettä. Sen kerrotaan tulevan “Idästä”, mikä on miltei varmasti ymmärrettävä syyrialais-arabialaiseksi erämaaksi, ja Egyptistä.(60) (Esimerkiksi Jobin kirja sijoittuu “Itään” ja siitä puuttuu monia ellei kaikki merkit israelilaisesta tai heprealaisesta perimätiedosta.)(61) Tämä muistuttaa kahdesta Israelin ulkopuolisesta vaikutuksesta - nimittäin Egyptistä ja erämaasta - mitkä Mormonin kirja ja myöhempien aikojen pyhien tutkijat ovat tunnistaneet Lehin ja Nefin perheiden osalta.(62) Voi olla merkittävää, että osa Sananlaskujen kirjaa (31:1-9) väittää edustavansa “Lemuelin sanoja” - ja käyttää nimeä, joka ei pelkästään esiinny Lehin pojista puhuttaessa vaan myös muualla Arabian erämaalla.
Tietyt toisetkin aiheet, jotka ovat yleisiä viisauskirjallisuudessa, ovat tyypillisiä myös Mormonin kirjalle kokonaisuudessaan. Esimerkiksi, sekä kanoniset että ei-kanoniset viisauskirjat ovat kovasti huolissaan käytetyn kielen sopivuudesta ja sopimattomuudesta.(63) Sananlaskujen kirja varoittaa “vieraasta naisesta, joka sanoillaan julkeasti viekoittelee”, ja neuvoo meitä “varomaan ihmistä, joka imartelee huulillaan.”(64) “Imartelua” ja “viekkaita sanoja” yleensä käytetään pahoihin tarkoituksiin ja petkuttamiseen, ja ne ovat toistuva huolenaihe myös nefiläisten aikakirjassa.(65) Toinen perusteema sekä Mormonin kirjassa että Lähi-idän viisauskirjallisuudessa on ajatus siitä, että viisaus tai oikeudenmukaisuus tai vanhurskaus tuovat varallisuutta, kun taas mielettömyys tai pahuus johtavat kärsimykseen ja tuhoon.(66) Sananlaskujen 1-6 sanasto, joka korostaa oppimista, ymmärtämistä, vanhurskautta, arvostelukykyä ja tietoa, liittyy selvästi Mormonin kirjan tärkeisiin sanomiin yleensäkin ja eritoten Lehin ja Nefin näkyihin. Samalla tavoin Sananlaskut 3:1-12 keskittyy tarpeeseemme “kuulla” innoitettua viisautta kuten myös lupauksen “elämästä” ja velvollisuudestamme luottaa Herraan ennemmin kuin vain olla viisaita omissa silmissämme.(67)
Kaikkia näitä kehotuksia voidaan runsaasti kirjata kautta koko Mormonin kirjan tekstin - muistaen Nefin toistuvat kehotukset meille panna luottamuksemme Herraan eikä “lihan käsivarteen”.(68) Nefin näyssä elämänpuusta, “suuri ja avara rakennus” on vertauskuva maailman viisaudesta ja ylpeydestä, mikä kaikki on sortuva.(69) Mutta muinaisen Lähi-idän viisauskirjallisuuden ja Mormonin kirjan välillä olevien vastaavuuksien joukossa on yksi kiintoisa seikka tämän artikkelin kannalta. Viisautta itseään edustaa Sananlaskujen luvuissa 1-9 naishahmo.(70) Todellakin tässä ja muualla muinaisessa heprealaisessa ja juutalaisessa kirjallisuudessa Viisaus esiintyy Jumalan vaimona, mikä ei voi olla muistuttamatta meitä muinaisesta Ašerasta.(71) Hänellä on jopa saattanut olla jokin tehtävä luomisessa: “Viisaudella Herra loi maan perustan”, sanoo Sananlaskut 3:19. “ “Kuten Ašeran vertauskuva, Viisaus on naishahmo, joka tarjoaa elämää ja hoivaa.”(72) Itse asiassa, kuten Steve A. Wiggins on sanonut Ašerasta itsestään, “Hän on Viisaus, Jumalan ensimmäinen luomus.”(73) Klassinen teksti tästä asiasta on kohdassa Sananlaskut 8:22-34:
Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.
Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.
Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,
ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.
Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.
Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät,
kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen [1938 suomennos: autuas [ašre] se ihminen] , joka minun
tietäni kulkee.
Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.
Hyvin käy sen [1938 suomennos: autuas [ašre] se ihminen], joka minua kuulee…
Heprean kielen sanan ašre käyttäminen tässä yhteydessä - samasta kantasanasta (<šr), johon sana ašera perustuu - lienee merkittävää.(74) “Onnellinen [ašre] se, joka on löytänyt viisauden…” (Sananlaskut 3:13) (Samanlainen sanaleikki saattaa olla myös sanan onnellinen taustalla jakeessa 1 Nefi 8:10, ja kenties jopa sanojen ilo ja riemuisa takana kohdissa 1 Nefi 8:12 ja 11:23.)(75)
Toinen huomionarvoinen seikka on se, että “elämänpuu”, joka tuo mieleen ašeran, ilmenee israelilaisessa perinteessä viisauden vertauskuvallisena ilmaisuna”. Mark Smith näkee kohdassa Sananlaskut 3:13-18 “silmiinpistävän kiasman”, jossa pohjimmiltaan samanarvoiset “sisäilmaisut” ovat “hotmāh (viisaus) ja eshayim (elämänpuu).(76) Apokryfikirja (Jeesus) Siirakin kirja eli Ben Siirakin viisaus käyttää eri puita Viisauden symboleina (24:12-19). “Viisaus on juurtuneena Herran pelkoon,” sanoo Siirakin kirja 1:20 (New English Bible), “ja pitkä elämä kasvaa sen oksilla.” “Se on elämänpuu niille, jotka siihen tarttuvat - onnellinen [me’ushshar](77) , ken pitää siitä kiinni.” (Sananl. 3:18). (Suom. huom. “se” on englanninkielisessä käännöksessä “she” eli feminiininen “hän”.)
Sanalaskujen lukujen 1-9 ja 1 Nefin kirjan näkyjen kielen välillä on useita yhtäläisyyksiä, jotka ovat ilmeisiä huolelliselle lukijalle. Huomaa esimerkiksi yllä lainatussa kohdassa (Sananl. 3:18) ilmaisu “pitää siitä kiinni”, mikä muistuttaa Lehin ja Nefin näkyjen rautakaidetta.(78) New English Biblen käännös käyttää kohdassa Sananlaskut 3:18 ilmaisuja “grasp[ing] her” ja “hold[ing] her fast” - samalla tavalla kuin Lehin ja Nefin näyissä kerrotaan “pitäen kiinni rautakaiteesta” ja “pitäen jatkuvasti kiinni rautakaiteesta”. Sananlaskut 4:13 neuvoo meitä “Tartu opetukseeni, älä hellitä, pidä kiinni siitä, se on elämäsi.” Apokryfinen Barukin kirja 4:1 julistaa, että “Kaikki, jotka seuraavat Viisautta, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, ovat kuoleman omat.” (Suom. huom. “se” on englanninkielisessä käännöksessä “she” eli feminiininen “hän”.) Sekä Sananlaskujen neuvot että Lehin unen vertauskuvat on kohdennettu eritoten nuorille, pojille erityisesti tai lapsille.(79) (“Oi muista, poikani” sanoo Alma 37:35, saman teeman mukaisesti, ”ja opi viisautta nuoruudessasi, niin, opi nuoruudessasi pitämään Jumalan käskyt.”) Sekä Sananlaskut että 1 Nefi käyttää sanoja “tiet”, “polut” ja “kulkea” ja varoittaa “eksymästä” ja “vaeltamista oudoilla teillä.”(80) Sananlaskut 3:17 julistaa, että “Sen [viisauden] tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja,”. (Suom. huom. “se” on englanninkielisessä käännöksessä “she” eli feminiininen “hän”.) Myöhemmän nefiläisen perimätiedon mukaan kuningas Benjamin puhuu “Herran Hengestä”, joka [opastaa]… viisauden poluilla” (Moosia 2:36) ja Mormon huokailee, “kuinka hitaita” ihmiset ovat vaeltamaan “viisauden polkuja” (Helaman 12:5).
Sananlaskut kuvaavat Viisauden sanoja kuten “selkeä”, piirre jota ylistetään toistuvasti 1 Nefin kirjassa, eritoten Nefin näystä kerrottaessa, ja myös kautta koko 2 Nefin.(81) Ilmaisu ”selkeät ja kallisarvoiset” joka toistuu Nefin kertomuksessa siitä, mitä hän koki enkelin(82) kanssa, voisi toimia oivana raamatullisen “Viisauden” kuvauksena. Sitäkin parempi on ilmaisu “selkeää ja puhdasta ja erittäin kallisarvoista” kohdassa 1 Nefi 14:23. Sananlaskuissa 8:19 Viisaus julistaa, “Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta.”(83) “Se voittaa korallit kalleudessa” sanoo Sananlaskut 3:15, ja “mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.”. “Viisaus” julistaa kohdassa Sirakin kirja 4:11, “Viisaus auttaa lapsensa menestykseen…” Samalla lailla Lehin ja Nefin puu oli “kaikkia muita kallisarvoisempi” (1 Nefi 11:9) - “puu…, jonka hedelmät olivat haluttavia tehdäkseen ihmisen onnelliseksi” (1 Nefi 8:10), “kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa” (1 Nefi 8:12, 15, vrt. 11:22). Sen myötä mikään hinta ei ole liian korkea maksettavaksi, jos se auttaa meitä saavuttamaan viisauden. “Minä sanon teille:” Alma Nuorempi huomautti köyhille soramilaisten keskuudessa, kun oli puhe keskittymisestä siemeneen ja elämänpuuhun, jota voisi ravita sillä, “On hyvä, että teidät on karkotettu synagogistanne, jotta olisitte nöyriä ja jotta oppisitte viisautta” (Alma 32:12)
Luottaen sen laatuun, mitä hän voi tarjota, Viisaus - Sananlaskujen mukaan - kehottaa muita osallistumaan:
Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua, meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla: (84)
Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin. Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa. (85)
… ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen. (86)
Kuitenkin korotetusta asemastaan huolimatta Viisauden täytyy kestää “pilkkaajia”, mikä varmasti muistuttaa 1 Nefin lukijaa ihmisistä “suuressa ja avarassa rakennuksessa”, jotka pilkkaavat ja osoittavat sormellaan pyhiä, jotka lähestyvät nauttiakseen elämänpuusta.(87) Se rakennus tuntuu edustavan ihmisten vaihtoehtoa tosi viisaudelle, Jumalan jumalalliselle viisaudelle: Nefi kirjoittaa, että se toimii vertauskuvana “maailmalle ja sen viisaudelle” (1 Nefi 11:35).
Viisaus edustaa elämää, kun taas viisauden puute johtaa kuolemaan.(88) (Kenties elävän ja ravitsevan puun rinnastus elottomaan rakennukseen, josta maalliset nojautuvat ulos ilmaistaakseen halveksuntansa, on tarkoitettu kannaotoksi.) “Oikeamieliset perivät maan, rehelliset saavat asua siellä, mutta jumalattomat temmataan juuriltaan, luopiot pyyhkäistään maan päältä.”(89) “Joka minut löytää, löytää elämän,” Viisaus sanoo kohdassa Sananlaskut 8:35-36,“ hänet Herra ottaa suosioonsa. Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.” Synnintekijä itse asiassa sortuu huorahtavan naisen kynsissä”, joka on Rouva Viisauden kilpailija: “Hänen ovensa on tuonelan ovi, hänen tiensä vie varjojen maahan. Joka hänen luokseen menee, ei palaa, ei enää tavoita elämän tietä.”(90) Ammon Mormonin kirjassa toistaa tarkkaan Sananlaskujen varoituksen: “Oi kuinka ihmeelliset ovat Herran teot, ja kuinka kauan hän suvaitsee kansaansa; niin, ja kuinka sokea ja läpitunkematon on ihmislasten ymmärrys, sillä he eivät etsi viisautta eivätkä halua sen hallitsevan heitä!” (Moosia 8:20) Sirakin kirja 4:19 sanoo Viisaudesta ja ihmisestä, joka joutuu “harhateille”, että “hän /Viisaus/ hylkää hänet ja jättää hänet lakeemuksen haltuun”. Lehin näyssä ne, jotka hylkäsivät puun hedelmät, “lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan” (1 Nefi 8:28) tai “hukkuivat lähteen syvyyksiin” (1 Nefi 8:32).
“…monet joutuivat hukkaan hänen näkyvistään vaeltaessaan oudoilla teillä.” (1 Nefi 8:32) Juuri tämän lopputuloksen pelon vuoksi Lehi, nautittuaan puun hedelmää, alkoi “toivoa, että [hänen] perheen[sä]kin nauttisi sitä”. (1 Nefi 8:12). Vastaavasti Sirakin kirja 4:15-16 kertoo meille, että Viisaudelle “kuuliainen… saa hänet perintöosaksensa… jälkipolvet saavat hänet omanansa pitää.”
Kohdassa 1 Nefi 8:13-14 Lehin puu yhdistetään jokeen ja vesilähteeseen. “Lähteen ja elämänpuun vertauskuvat esiintyvät usein” myös viisauden kirjallisuudessa.(91) Nefi itse kohdassa 1 Nefi 11:25 vertaa “elämän puuta” “elävien vesien lähteeseen”, “jotka vedet kuvaavat Jumalan rakkautta.” “… ja minä näin myös, että elämän puu kuvasi Jumalan rakkautta.”
Se, että 1 Nefin kirjaan sisältyy kaksi autenttista pakolaisuutta edeltävää uskonnollista vertauskuvaa (Ašera ja Viisaus), joita newyorkilainen maanviljelijän poika tuskin olisi voinut päätellä Raamatusta, puhuvat vahvasti sen puolesta, että Momonin kirja on todella muinainen, seemiläisen perimätiedon mukainen historiallinen kirja.
LÄHDEVIITTEET
Ylinnä oleva kuva: Liz Lemon Swindle - "Hän on synnyttävä pojan".
1. Michael D. Coogan, “Canaanite Origins and Lineage: Reflections on the Religion of Ancient Israel,” teoksessa Ancient Israelite Religion: Essays in Honor of Frank Moore Cross, toim. Patrick D. Miller Jr., Paul D. Hanson, ja S. Dean McBride (Philadelphia: Fortress Press, 1987), 115. Vertaa William G. Dever, Recent Archaeological Discoveries and Biblical Research (Seattle: University of Washington Press, 1990), 121, 128, 166.
Ylinnä oleva kuva: Liz Lemon Swindle - "Hän on synnyttävä pojan".
1. Michael D. Coogan, “Canaanite Origins and Lineage: Reflections on the Religion of Ancient Israel,” teoksessa Ancient Israelite Religion: Essays in Honor of Frank Moore Cross, toim. Patrick D. Miller Jr., Paul D. Hanson, ja S. Dean McBride (Philadelphia: Fortress Press, 1987), 115. Vertaa William G. Dever, Recent Archaeological Discoveries and Biblical Research (Seattle: University of Washington Press, 1990), 121, 128, 166.
2. Frank Moore Cross Jr., “Yahweh and the God of the Patriarchs,” Harvard Theological Review 55 (1962): 240.
3. Ibid., 234, 241–42.
4. Ks. Mark S. Smith, The Early History of God: Yahweh and the Other Deities in Ancient Israel (San Francisco: Harper & Row, 1990), 7; ja Margaret Barker, The Great Angel: A Study of Israel’s Second God (Louisville: Westminster/John Knox Press, 1992).
5. Ks. Smith, The Early History of God, xxiii, xxvii, 8–11, 15, 21, 22, 23, 163; Raphael Patai, Hebrew Goddess, 3. p. (Detroit: Wayne State University Press, 1990), 133; Cross, “Yahweh and the God of the Patriarchs,” 253–57; Otto Eissfeldt, “El and Yahweh,” Journal of Semitic Studies 1 (1956): 25–37.
6. Ks. John Day, “Asherah in the Hebrew Bible and Northwest Semitic Literature,” Journal of Biblical Literature 105/3 (1986): 385–87, 398; Steve A. Wiggins, “The Myth of Asherah: Lion Lady and Serpent Goddess,” Ugarit-Forschungen: Internationales Jahrbuch für die Altertumskunde Syrien-Palästinas 23 (1991): 384; ja Steve A. Wiggins, A Reassessment of “Asherah”: A Study according to the Textual Sources of the First Two Millennia b.c.e. (Kevelaer, Germany: Butzon und Bercker, 1993), 192.
7. Ks. J. C. de Moor, “asherah,” teoksessa G. Johannes Botterweck ja Helmer Ringgren, toim., Theological Dictionary of the Old Testament (Grand Rapids, Mich.: Eerdmans, 1974), 1:439. Ašera jumalallisena imettäjänä, ks. Wiggins, Reassessment of “Asherah,” 26–27, 71, 76, 89, 190; hänen äidillinen puolensa, ks. ss. 37, 71, 89.
8. Wiggins, Reassessment of “Asherah,” 27, 71, 108–10, 131, 190.
9. Ks. John Wilson Betlyon, “The Cult of Ašerah/Elat at Sidon,” Journal of Near Eastern Studies 44/1 (1985): 53–56; vrt. de Moor, “<ashΣrah,” 1:440; and Day, “Asherah in the Hebrew Bible,” 387–88.
10. Hugh Nibley, An Approach to the Book of Mormon, 3. p. (Salt Lake City: Deseret Book and FARMS, 1988), 47.
11. Ks. Patai, Hebrew Goddess, 34; Manfred Dietrich and Oswald Loretz, “Jahwe und seine Aschera”: Anthropomorphes Kultbild in Mesopotamien, Ugarit und Israel: Das biblishe Bilderverbot (Münster: UGARIT- Verlag, 1992), 120; Wiggins, Reassessment of “Asherah,” 149.
12. Ks. Dever, Recent Archaeological Discoveries, 157–59.
13. Ks. Patai, Hebrew Goddess, 39; ja Thomas L. Thompson, “The Intellectual Matrix of Early Biblical Narrative: Inclusive Monotheism in Persian Period Palestine,” teoksessa The Triumph of Elohim: From Yahwisms to Judaisms, toim. Diana Vikander Edelman (Grand Rapids, Mich.: Eerdmans, 1996), 119 n. 13.
14. Ks. Smith, Early History of God, 6, 145.
15. Ks. Patai, Hebrew Goddess, 47, 52.
16. Ks. J. Glen Taylor, Yahweh and the Sun: Biblical and Archaeological Evidence for Sun Worship in Ancient Israel (Sheffield: JSOT Press, 1993), 58–59; ja Erhard S. Gerstenberger, Yahweh—The Patriarch: Ancient Images of God and Feminist Theology, käänt. Frederick J. Gaiser (Minneapolis: Fortress Press, 1996), 66.
17. J. Glen Taylor, “The Two Earliest Known Representations of Yahweh,” teoksessa Ascribe to the Lord: Biblical and Other Studies in Memory of Peter C. Craigie, toim. Lyle Eslinger and Glen Taylor, Journal for the Study of the Old Testament Supplement Series 67 (Sheffield: JSOT Press, 1988), 566.
18. David Noel Freedman, “Yahweh of Samaria and His Asherah,” Biblical Archaeologist 50/4 (December 1987): 248; ks. Herbert Niehr, “The Rise of YHWH in Judahite and Israelite Religion,” teoksessa Edelman, Triumph of Elohim, toim. Edelman, 57, 59.
19. Ks. Edelman, “Introduction,” teoksessa Triumph of Elohim, 19; ja Lowell K. Handy, “The Appearance of Pantheon in Judah,”teoksessa Triumph of Elohim, ed. Edelman, 27–43.
20. Vaihtaen äidin ja isän rooleja, Jeremia 2:27 ivaa Ašeran kunnioittamista. Ks. Saul M. Olyan, “The Cultic Confessions of Jer 2,27a,” Zeitschrift für die alttestamentliche Wissenschaft 99 (1987): 254–59.
21. Ks. Patai, Hebrew Goddess, 39, 41–42, 45–52; Wiggins, Reassessment of “Asherah,” 125; Smith, Early History of God, 80, 94; Saul M. Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh in Israel (Atlanta: Scholars Press, 1988), 19, 70–72; ja monet muut lähteet.
22. Smith, Early History of God, 98, 161–63; vrt, Gerstenberger, Yahweh— The Patriarch, 92, 136.
23. Wiggins, Reassessment of “Asherah,” 130.
24. Freedman, “Yahweh of Samaria and His Asherah,” 248. Ks. 1 Kun. 18:1–46.
25. Ks. 2 Kun. 10:18–28; 13:6; ks. myös Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 4; Patai, Hebrew Goddess, 43–46; ja Smith, Early History of God, 80.
26. Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 73.
27. Ks. ibid., 3–4, 9, 13–14, 22, 33, 43, 73–74; Smith, Early History of God, 150; Olyan, “The Cultic Confessions of Jer 2,27a,” 257; and Baruch Halpern, “‘Brisker Pipes Than Poetry’: The Development of Israelite Monotheism,” teoksessa Judaic Perspectives on Ancient Israel, toim. Jacob Neusner, Baruch A. Levine, ja Ernest S. Frerichs (Philadelphia: Fortress Press, 1987), 83.
28. Dever, Recent Archaeological Discoveries, 159.
29. Smith, Early History of God, 89.
30. André Lemaire, “Who or What Was Yahweh’s Asherah?” Biblical Archaeology Review 10/6 (1984): 46.
31. Ks. Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, xiv, 74; ja William Dever, “Is the Bible Right After All?” interview by Hershel Shanks, Biblical Archaeology Review 22/5 (Sept./Oct. 1996): 37.
32. Thompson, “The Intellectual Matrix of Early Biblical Narrative,” 119 n. 10.
33. Smith, Early History of God, 19; vrt. 89, 92–93; ja Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, xiv.
34. Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 29, 33–34, 38, 74.
35. Ks. Lemaire, “Who or What Was Yahweh’s Asherah?” 42, 44; André Lemaire, “Les inscriptions de Khirbet el-Qum et l’asherah de YHWH,” Revue biblique 84 (1977): 602–03 (cf. pp. 596, 597); Ziony Zevit, “The Khirbet el-Qum Inscription Mentioning a Goddess,” Bulletin of the American Schools of Oriental Research 255 (1984): 39; Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 23; ja Day, “Asherah in the Hebrew Bible,” 394.
36. Ks. Lemaire, “Les inscriptions de Khirbet el-Qum et l’asherah de YHWH,” 608; Lemaire, “Who or What Was Yahweh’s Asherah?” 44, 51; ja Freedman, “Yahweh of Samaria and His Asherah,” 246–49.
37. Freedman, “Yahweh of Samaria and His Asherah,” 248.
38. Ks. Ze’ev Meshel, “Did Yahweh Have a Consort?” Biblical Archaeology Review 5/2 (1979): 31; William G. Dever, “Asherah, Consort of Yahweh? New Evidence from Kuntillet Ajrud,” Bulletin of the American Schools of Oriental Research 255 (1984): 26–27; Dever, Recent Archaeological Discoveries, 140–49, which discusses the find at Kuntillet Ajrud.
39. Dever, “Asherah, Consort of Yahweh?” 21; vrt. s. 30. Ks. myös Olyan, “Cultic Confessions of Jer 2,27a,” 257, 259; Dever, “Is the Bible Right After All?” 37; Brian B. Schmidt, “The Aniconic Tradition: On Reading Images and Viewing Texts,” teoksessa Triumph of Elohim, toim. Edelman, 75–105; and Gerstenberger, Yahweh—The Patriarch, 33–34.
40. Patai, Hebrew Goddess, 52–53; vrt. Gerstenberger, Yahweh—The Patriarch, 33–34.
41. Freedman, "Yahweh of Samaria and His Asherah," 249; vrt. Day, "Asherah in the Hebrew Bible," 392; ja Niehr, "Rise of YHWH in Judahite and Israelite Religion," 54–55, 59. Ks. Sananl. 8:22–34. Kuva, joka paljastuu viimeisimmissä tutkimuksissa - valtaistuimelle nostettu Jumala, joka istuu puolisonsa kera jumalallisen neuvoston keskellä, joka taas koostuu hänen lapsistaan, jotka yhdistetään aurinkoon ja kuuhun ja tähtiin - valottaa kiehtovasti Lehin näkyä; ks. 1 Nefi 1:9-11. Siinä kerrotaan “Eräästä, joka laskeutui taivaan keskeltä,” ja “jonka kirkkaus ylitti keskipäivän auringon kirkkauden” ja jota seurasi kaksitoista muuta, joiden “kirkkaus voitti taivaankannen tähtien kirkkauden” ja jotka sitten yhdessä “tulivat alas ja kulkivat maan päällä.” Tämä viittaa selvästi Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen ja hänen kahteentoista apostoliinsa. (Taylor, kautta koko hänen kirjansa Yahweh and the Sun, esittää että oli muinainen linkki Jahven eli Jehovan [jonka myöhempien aikojen pyhät tunnistavat kuolevaisuutta edeltävänä Jeesuksena Kristuksena] ja auringon välillä). Mutta kun sitä luetaan viimeisimmän raamatuntutkimuksen valossa, kertomus Lehin näystä viittaa myös ajatukseen kuolevaisuutta edeltävästä olemassaolosta ja ihmisen kirjaimellisiin jumalaisiin sukujuuriin, joiden usein oletetaan syntyneen ainoastaan mormonismin myöhemmästä opillisesta kehityksestä.
42. Ks. Dever, “Is the Bible Right After All?" 36; ja Patai, Early History of God, 52.
43. Lainattu teoksesta Patai, Hebrew Goddess, 39.
44. Ks. ibid., 49; ja Day, "Asherah in the Hebrew Bible," 397.
45. Ks. Taylor, "The Two Earliest Known Representations of Yahweh," 558–560, 565 n. 19; Taylor, Yahweh and the Sun, 29; Dever, "Asherah, Consort of Yahweh?" 27; ja de Moor, "ʾasherah," 1:441–443. Wiggins, Reassessment of "Asherah," 13, on sitä mieltä, että muinaiset hepralaiset olisivat nähneet Ašeran Eedenin puutarhan elämänpuussa.
46. William G. Dever, luento Brigham Youngin yliopistossa, 14.2.1997.
47. Steve A. Wiggins, "The Myth of Asherah: Lion Lady and Serpent Goddess," Ugarit-Forschungen: Internationales Jahrbuch für die Altertumskunde Syrien-Palästinas 23 (1991): 383, viittauksineen.
48. Ks. Day, "Asherah in the Hebrew Bible," 397–398; 401–404, viitteineen.
49. Ks. Wiggins, Reassessment of "Asherah," 92.
50. Ks. ibid., 94–95, 101, 109, 129 (rabbiiniviitteineen); Patai, Hebrew Goddess, 38–39, 42, 45, 48; Smith, The Early History of God, 81–85; ja Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 1–3.
51. See Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 26, 28, 31–32; W. L. Reed, "Asherah," teoksessa George Arthur Buttrick, toim., The Interpreter's Dictionary of the Bible (Nashville: Abingdon, 1962–), 1:250–252; de Moor, "ʾasherah," 1:441; Day, "Asherah in the Hebrew Bible," 408; ja Dietrich and Loretz, "Jahwe und seine Aschera," 82–85, 99.
52. Leon Yarden, The Tree of Light: A Study of the Menorah, the Seven-Branched Lampstand (Uppsala, Sweden: Skriv Service AB, 1972), 44–47, 103–106.
53. Smith, The Early History of God, 84; vrt. Wiggins, Reassessment of "Asherah," 37, 71, 89; ja Erich Neumann, The Great Mother: An Analysis of the Archetype, käänt. Ralph Mannheim (Princeton: Princeton University Press, 1983), 48–50, 52, 241–243.
54. Patai, Hebrew Goddess, 20, 116, 139–140, 151–152, 199, 265, 280.
55. Lainaten Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 57 n. 82; vrt. Olyan, "Cultic Confessions of Jer 2,27a," 259.
56. Olyan, Asherah and the Cult of Yahweh, 56–61, 65–67.
57. Ks. Ernest A. Wallis Budge, Egyptian Tales and Romances: Pagan, Christian and Muslim (London: Thornton Butterworth, 1935), 280.
58. 1 Nefi 11:18; korostus lisätty.
59. Ks. Roland E. Murphy, The Tree of Life: An Exploration of Biblical Wisdom Literature, 2. p. (Grand Rapids, Mich.: Eerdmans, 1996), 1–4, 103.
60. Ks. esim., 1 Kun. 4:29–34; Job 1:3; vrt. Murphy, Tree of Life, 23–25, 175, 195.
61. Ks. Murphy, Tree of Life, 33.
62. Ks. 1 Nefi 1:2; ja Nibley, Lehi in the Desert; The World of the Jaredites; There Were Jaredites (Salt Lake City: Deseret Book and FARMS, 1988), 34–42.
63. Ks. Murphy, Tree of Life, 22.
64. Sananl. 2:16 (vrt. 6:24; 7:5, 21–23); 20:19 (vrt. 12:6; 26:28; 29:5). Ks. myös Psalmit 5:9; 12:2; 78:36.
65. Ks. esim. 2 Nefi 28:22; Jaakob 7:2, 4; Moosia 7:21; 9:10; 10:18; 11:7; 26:6; 27:8; Alma 20:13; 30:47; 46:5, 7, 10; 50:35; 52:19; 61:4; Helaman 1:7; 2:4–5; 13:28; 3 Nefi 1:29; 7:12; Eter 8:2. Daniel 11:21 tekee hienon yhteenvedon imartelun vaikutusesta Mormonin kirjassa.
66. Ks. Murphy, Tree of Life, 15, tämä aihe muinaisessa Lähi-idässä.
67. Vrt. Sananl. 26:12.
68. 2 Nefi 4:34; 28:31.
69. Ks. 1 Nefi 11:35–36.
70. Ks. Sananl. 1:20–21; 4:5–9, 13; 7:4; 8:1–3, 22–36; 9:1–3. Heprealaissana “viisaus,” hokmah on tietenkin feminiinisukuinen substantiivi. Murphy, teoksessa Tree of Life, 133–149 ja kauttaaltaan, tarjoaa hyödyllisen pohdinnan "Rouva Viisaudesta”.
71. Patai tarjoaa viitteitä, joiden käsittey ei mahdu käytettävissä olevaan tilaan (ks. hänen Hebrew Goddess, 97-98). Sananl. 7:4 kehottaa lukijoita pitämään Viisautta sisarena tai sukulaisnaisena [suom. huom.: KJV "kinswoman"; 1938 suomennoksessa "sukulaiseksi"; NASB "your intimate friend"; 1992 suomennoksessa "ystäväksesi"].
72. Smith, Early History of God, 95.
73. Wiggins, "Myth of Asherah," 383.
74. Ks. Smith, Early History of God, 95.
75. Jos on niin, levyjen kielen on oltava heprea tai jotain sen tapaista. Vrt. 1 Mooses 30:13.
76. Ks. Smith, Early History of God, 95; vrt. Sananl. 11:30; 15:4.
77. Jälleen, juuresta ʾshr.
78. Vrt. Sananl. 4:13 ja 1 Nefi 8:24, 30; 15:24.
79. Vrt. Sananl. 1:4, 8, 10, 15; 3:1, 11, 21; 4:1, 3, 10, 20; 5:1, 7–8, 20; 6:1, 3, 20; 7:1, 7; 1 Nefi 8:12–18.
80. Ks. Sananl. 1:15, 19, 20; 2:1, 8, 9, 12, 13, 15, 18–20; 3:6, 12, 17, 23; 4:11, 12, 14, 18–19, 26–27; 5:5, 6, 8, 21, 23; 6:12, 23; 7:8, 12, 25, 27; 8:2, 13, 20, 32; 9:6. Vrt. "polkuja” (1 Nefi 8:20–23, 28) ja "polkuja/teitä" (1 Nefi 8:23, 30–31) ja "teitä" (1 Nefi 8:32) Lehin näyssä. Vrt. myös Psalmit 1:1–6, jota lainattiin aiemmin.
81. Ks. Sananl. 8:6–9; vrt. 1 Nefi 13:26–29, 32, 34–40; 14:23; 2 Nefi 4:32; 9:47; 25:4; 26:33; 33:5–6.
82. Ks. 1 Nefi 13:26, 28, 29, 32, 34, 35, 40.
83. Vrt. Sananl. 3:14; 8:11, 19; myös 2:4; Job 28:12–28; Salomon viisaus 7:8; 8:5.
84. Sananl 1:20–21.
85. Sananl 8:1–3.
86. Sananl 9:3.
87. Kuten Sananl 1:22; 3:34; vrt. 9:6–8, 12; 1 Nefi 8:26-27, 33; 11:35.
88. Viisaus verrattuna elämään, ks. Sananl 3:2, 18, 22; 4:4, 10, 13, 22; 6:23-35; 8:35-36; 9:6-11. Epäviisaus tienä kuolemaan, ks. Sananl. 2:18; 5:5; 7:22-23, 26-27; 9:18.
89. Sananl 2:21-22.
90. Sananl 2:18-19.
91. Murphy, Tree of Life, 29 (viitteineen). Ks. Widengren, The King and the Tree of Life. Sananl 5:15-18 mainitsee myös vedet ja joet.
* * *
Daniel C. Peterson (Ph.D. Kalifornian yliopisto, Los Angeles) on islamintutkimuksen ja arabian kielen professori Brigham Youngin yliopistossa. Hän on yliopiston Lähi-idän tekstejä koskevan aloitteen perustaja, jossa hän toimi päätoimittajana vuoden 2013 elokuun puoliväliin saakka. Hän on julkaissut ja puhunut laajasti sekä islamiin että mormonismiin liittyvistä aiheista. Aiemmin hän toimi Foundation for Ancient Research and Mormon Studies (FARMS) -säätiön hallituksen puheenjohtajana ja sen seuraajassa, Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship -instituutissa hallintovirkamiehenä, toimittajana ja kirjoittajana. Hänen ammatillinen työnsä arabistina keskittyy Koraaniin ja islamin filosofiseen teologiaan. Hän on muun muassa kirjoittanut elämäkerran nimeltä "Muhammad: Prophet of God [Muhammed: Jumalan profeetta]" (Eerdmans, 2007).
Hän toimii Interpreter-säätiön hallituksen puheenjohtajana.