JAAKOBIN SUOJELIJA - poimintoja artikkelista


Matthew L. Bowen

Nimi Jaakob (ya'ăqōb) tarkoittaa "hän [eli Jumala] varjelkoon" tai "hän on varjellut". Hypokoristisena [toisesta nimestä johdetun nimen] maskuliinisena tahtoon liittyvänä sanallisena muotona [1] se on eräänlainen näin nimetylle henkilölle annettu siunaus tai hänen puolestaan lausuttu rukous, että hän saisi jumalallista suojelua ja turvaa (vrt. 5. Moos 33:29). Nefin kirjoituksissa havaitut tekstin tulkintaan perustuvat todisteet viittaavat siihen, että hänen veljensä Jaakobin suojelu oli heidän vanhempiensa Lehin ja Sarian ensisijainen huolenaihe. Lehi piti Nefiä olennaisena välineenä jumalallisen suojelun saamiseksi Jaakobille, hänen "esikoiselleen erämaassa". Lisäksi termiä "suojelija" käytetään kahdesti MAP-kirjoituksissa, molemmissa tapauksissa Jaakobin itsensä ilmaisemana (2. Nefi 6:2, Jaakob 1:10), viitaten Nefiin, josta tuli "suuri suojelija" nefiläisille yleensä ja Jaakobille erityisesti. Kaikki edellä mainittu on nähtävä patriarkka Jaakobin elämäkerran taustaa vasten.


Lehi, Nefi, Jaakob ja Enos ilmaisivat jokainen oman pelastuksensa esi-isänsä Jaakobin muiston muodossa - "enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta onnettomuudesta" [1.Moos 48:16] - mikä sisälsi Jaakobin "painin" jumalallisen "miehen" kanssa, valmistaen häntä tekemään sovittavan "syleilyn" kautta sovinnon vieraantuneen veljensä kanssa. Mormon käytti raamatun teksteissä esiintyvää Jaakobin nimen etymologiaa [sanallista alkuperää] ilmaisuissaan "pettää", "anastaa" tai "riistää" kuvatessaan lamanilaisten perusteluita syytöksilleen siitä, että nefiläiset olivat anastaneet tai "riistäneet" heiltä heidän esikoisoikeutensa. Mormon, tietoisena kärjekkäästä ironiasta, osoittaa, että Gadiantonin [Gaddiantonin] rosvot lähtivät samaan sanasotaan. Uskolliset lehiläiset, joista monet olivat kahden Jaakobin jälkeläisiä, rukoilivat: "Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala suojelkoon tätä kansaa vanhurskaudessa, niin kauan kuin se huutaa turvaksi Jumalansa nimeä"(3. Nefi 4:30). Kaiken kaikkiaan he saivat osakseen Jaakobin Jumalan suojelua aina siihen saakka kunnes he luopuivat huutamasta todellisen suojelijansa puoleen sitä saadakseen.
- -
- -Nefin psalmi on sekä suojelun anomus että lunastuspyynnön parahdus, jotka eivät itsessään ole toisiaan poissulkevia. Jaakobin rukousta seurannut "paini" jumalallisen "miehen" (ʾîš, ʾĕlōhîm, tai malʾāk, 1.Moos. 32:25, 29; 48:16) kanssa rinnastuu samankaltaiseksi miellettyyn jumalalliseen kohtaamiseen, jota Nefi odotti:
  • Oi Herra, lunastathan sieluni? Pelastathan minut vihollisteni käsistä? Teethän minut sellaiseksi, että vapisen synnin ilmaantuessa? Olkoot helvetin portit alati minulta suljetut, sillä sydämeni on särkynyt ja mieleni on murtunut! Oi Herra, ethän sulje vanhurskautesi portteja edestäni, jotta voisin kulkea syvän laakson polkua, jotta voisin pysyä tiukasti tasaisella tiellä! Oi Herra, kiedothan minut vanhurskautesi viittaan! Oi Herra, valmistathan minulle pakotien vihollisteni edeltä! Teethän polkuni suoraksi edessäni! Ethän aseta kompastuskiveä tielleni, vaan raivaathan tien edessäni etkä tuki minun tietäni vaan viholliseni tiet. (2. Nefi 4:31-33) 
[Hugh W.] Nibley lainaa Nefin vetoomusta esimerkkinä rituaalisesta syleilystä ja "näytelmällisestä tilanteesta" (vrt. temppelidraama): "Oli tapana, että se joka pakenee henkensä edestä autiomaassa, hakee suojaa suuren šeikin teltasta, huudahtaen "ana dakhīluka", mikä tarkoittaa "minä olen nöyrä anoja edessäsi", jonka jälkeen Herra asettaa viittaansa liepeen vieraan olkapäälle ja julistaa tämän olevan suojeluksessaan." Nefin kehotus "Oi Herra, lunastathan sieluni" oli suojelun ja sovituksen pyyntö. Kuten Nibley sanoo: "lunastetuksi tuleminen tarkoittaa sovitetuksi tulemista". Nefin myöhempi anomus "Oi Herra, kiedothan minut vanhurskautesi viittaan!" muodostaa vielä vahvemman anomuksen saman tuloksen saavuttamiseksi. Nefi toivoi saavansa saman lunastuksellisen syleilyn, jonka hänen esi-isänsä Jaakob (1.Moos. 32-33) ja hänen isänsä Lehi olivat kokeneet.

Temppelitilanteen oletetaan olevan kyseessä "porttien" kuvakielessä - "vanhurskauden portit [ša'ărê-ṣedeq]" (Psalmi 118:19-20) tai "taivaan portti [ša'ar haššāmayîm]" (Jumalan [jumalten] asuinsijassa [bêt'ĕlōhîm, vrt Betel]" kohdassa 1.Moos. 28:17) vastakohtana ilmaisulle "helvetin portit". Nibley selvästi tunnisti Nefin psalmin "temppeli"-luonteen:
  • Hän (Nefi) tulee Herran telttaan ja astuu sisään anojana; ja vastauksena, Mestari, kuten muinainen tapa oli, asettaa viitan liepeen suojelevasti polvistuneen miehen olkapäälle (katafa). Tämä asettaa hänet Herran suojeluun kaikilta vihollisilta. He syleilevät läheisesti, kuten arabipäälliköt edelleen tekevät. Herra osoittaa paikan hänelle ja kutsuu hänet istumaan vierelleen - he ovat yhtä. (2. Nefi 4:33, Alma 5:24)
- -

- -
Viimeinen asia, jonka Mormon kirjoitti ennen kuolemaansa, tiedotti hänen myöhempien aikojen yleisölleen, että he ovat Jaakobin jälkeläisiä ja että tämä identiteetti on olennaista heidän iankaikkiselle hyvinvoinnilleen: "Ja te saatte myös tietää, että te olette Jaakobin jälkeläisten jäännös; sen tähden teidät luetaan ensimmäisen liiton kansaan, ja jos te uskotte Kristukseen ja teidät kastetaan, ensin vedellä, sitten tulella ja Pyhällä Hengellä, Vapahtajamme esimerkkiä noudattaen, sen mukaisesti kuin hän on meitä käskenyt, teidän käy hyvin tuomion päivänä. Aamen." (Mormon 7:10). Hänen poikansa kirjoitti samalla tavoin: "Mutta katso, minä näytän teille ihmeiden Jumalan, nimittäin Abrahamin Jumalan ja Iisakin Jumalan ja Jaakobin Jumalan; ja se on se sama Jumala, joka loi taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on."(Mormon 9:11).

Amulek vetoaa esi-isiensä ja edelläkävijöidensä (Lehin, Nefin, Jaakobin ja Enosin) tapaan käyttää kuvausta Jaakobin "painista" ja sovittavasta "syleilystä" opettamaan siitä, kuinka Jeesuksen Kristuksen sovitus suojelee vilpittömästi katuvia jumalallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksilta: "Ja näin armo voi tyydyttää oikeudenmukaisuudenvaatimukset ja sulkee heidät turvallisten käsivarsien suojaan, kun se, joka ei osoita parannukseen johtavaa uskoa, on koko oikeudenmukaisuuden vaatimusten lain alainen; sen tähden suuri ja iankaikkinen lunastussuunnitelma toteutuu vain sen kohdalla, jolla on parannukseen johtava usko."(Alma 34:16, vrt. 2. Nefi 1:15, 4:33, Enos 1:2, vrt."armo, joka voittaa oikeudenmukaisuuden", Alma 34:15).

Vaikka armo sovituksen kautta suojelee parannusta tekevää, se ei voi pelastaa eikä pelasta miestä tai naista hänen "synneissään". Ehkäpä voimme jälleen havaita viittauksen "Jaakobiin" Alman selittäessä tätä oppia Koriantonille: "Mitä, luuletko, että armo voi ryöstää oikeudenmukaisuudelta? Minä sanon sinulle: Ei, ei rahtuakaan. Jos niin, Jumala lakkaisi olemasta Jumala." (Alma 42:25).

Lopulta nefiläiset, joiden "Herra ei tahtonut aina sallia ... saavan onnea synnistä" (Mormon 2:13), joutuivat kohtaamaan jumalallisen oikeudenmukaisuuden ja oman vääryytensä seuraukset. Toisinkin olisi voinut käydä, kuten Mormon harmittelee: "Sillä minä tiedän, että sellaiset tulevat murehtimaan Israelin huoneen onnettomuutta; niin, he tulevat murehtimaan tämän kansan tuhoa; he tulevat murehtimaan sitä, ettei tämä kansa ollut tehnyt parannusta, niin että se olisi päässyt Jeesuksen syleilyyn." (Mormon 5:11).



Matthew L. Bowen valmistui Brigham Youngin yliopistosta. Hänellä on tohtorintutkinto raamatullisissa opinnoissa Washingtonin katolisesta yliopistosta (Catholic University of America in Washington, DC) ja hän on nykyisin uskonnonopetuksen apulaisprofessori Brigham Youngin yliopistossa Havaijilla.

*  *  *

Taidekuvat (eivät ole alkuperäisestä artikkelista - ne on liitetty somisteiksi):
Ylinnä: Julius Schnorr von Carolsfeldin (saksalainen taidemaalari, 1794-1872) piirroksesta tehty puupiirros, julkaistu vuonna 1877.
Keskellä: Walter Rane: Minä korotin ääneni, niin että se ylti taivaisiin (Enos 1:4)
Alinna: Eugene-Alexis Girardet (1853–1907):  Beduiineja autiomaassa.

Artikkeliotteiden suomennos: RML