JOSEPH SMITH JA ENSIMMÄISEN MOOSEKSEN KIRJAN ARKKITEHTUURI
David M. Calabro
[1] Mormonin kirjasta löytyvät hajallaan olevat viittaukset; (1)
[2] Mooseksen kirjassa [Kallisarvoisessa helmessä] oleva tarkistettu raamatullinen kertomus;
[3] Abrahamin kirjassa [Kallisarvoisessa helmessä] oleva kertomus ja
[4] versio, joka esitetään temppeliendaumentissa. (2)
Tulen keskittymään näistä toisena mainittuun, Mooseksen kirjaan, erityisesti sen lukuihin 1-7, jotka ilmoitettiin Joseph Smithille kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 1830. Monet ovat jo osoittaneet niihin sisältyviä temppeliin läheisesti liittyviä aiheita. (3) Tulen viemään nämä havainnot askeleen pidemmälle väittäessäni, että Mooseksen kirjan luvut 1-7 ovat perusteiltaan rituaalinen teksti, jonka osatekijät on sovellettu Salomon temppelin rakenteellisiin piirteisiin. Tulen sen jälkeen käsittelemään, miten tämä Mooseksen kirjan lukutapa saattaisi olla vuorovaikutuksessa [Raamatun] Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan kohdistuvan nykyaikaisen tutkimuksen kanssa; ja lopuksi, kuinka tämä Mooseksen kirjan lukutapa voi tarjota oivaltavia ajatuksia sekä muinaisista että nykyaikaisista rituaalikäytännöistä.
Mooseksen kirjan luvut 1-7 sisältävät viisi merkittävää jaksoa, jotka voidaan hahmotella niiden varhaisimpien käsikirjoitusten kirjoitustavan, näitä seuranneen julkaisun ja niiden kerronnan sisäisen kulun perusteella. Nämä viisi jaksoa ovat seuraavat:
[1] Mooses 1:
Tämä luku kirjoitettiin alunperin erillisenä ilmoituksena, jonka nimenä oli "Joseph ilmoituksensaajalle annettu ilmoitus kesäkuussa 1830". (4) Se julkaistiin myös itsenäisenä ilmoituksena Times and Seasons -sanomalehdessä. (5) Tämä luku toimii esipuheena Mooseksen kirjalle. Se on sisällytetty kehykseen [inclusio*]: "Jumalan sanat jotka hän puhui Moosekselle aikana jolloin Mooses temmattiin sangen korkealle vuorelle" (Mooses 1:1); "Nämä sanat oli puhuttu Moosekselle vuorella jonka nimeä ei tulla tuntemaan ihmislasten keskuudessa" (Mooses 1:42). (6) Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa kertoja puhuu omalla äänellään, viitaten Jumalaan kolmannessa persoonassa. Sen jälkeen kun on siirrytty lukuun 2, kertoja puhuu Jumalasta ensimmäisessä persoonassa myös puhuessaan Mooseksesta yleisölle (Mooses 4:1,32). Mooses 1 päättyy sivuhuomautukseen yleisölle ja sanaan Aamen (Mooses 1:42).
[2] Mooses 2-4:
Nämä luvut, joiden nimenä varhaisimmissa käsikirjoituksissa on "Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Kristuksen kirkon vanhimmille annettu ilmoitus" (7), vastaavat [Raamatun] 1. Mooseksen kirjan lukuja 1-3. Ne kertovat luomisesta ja tapahtumista Eedenin puutarhassa, päättyen Aadamille ja Eevalle annettuihin käskyihin ja heidän karkottamiseensa Eedenin puutarhasta. Luku 4 päättyy yleisölle annettuun sivuhuomautukseen, joka on hyvin samanlainen kuin vastaava Mooseksen kirjan kohdassa 1:42, ja lopussa on myös sana Aamen (Mooses 4:32).
[3] Mooses 5:
Varhaisissa käsikirjoituksissa tämä luku alkoi otsikolla "Ilmoitus joka koskee Aadamia sen jälkeen kun hänet oli karkotettu Eedenin puutarhasta". (8) Mooses 5 päättyy tiivistelmään ("Ja niin kaikki asiat vahvistettiin Aadamille pyhällä toimituksella ja evankeliumia saarnattiin ja maailmaan lähetettiin julistus että se olisi maailmassa sen loppuun asti ja näin tapahtui") ja sanaan Aamen. (Mooses 5:59).
[4] Mooses 6:
Vaikka siirtymistä luvusta 5 lukuun 6 ei ole merkitty varhaisimpaan käsikirjoitukseen, toinen käsikirjoitus aloittaa luvun 6 uudella otsikolla: "sukuluettelo Aadamista Henokiin ja pelastussuunnitelma jne." (9) Se alkaa luonnollisella aihealueen muutoksella, kuvaten Setin syntymän, joka päätyy jatkamaan patriarkaalista sukulinjaa Abelin kuoleman jälkeen. Se myös esittelee Henokin ja kuvailee hänen saarnaamistaan. Kuten luvussa 5, se päättyy lyhyeen tiivistelmään ("Katso sinä olet yhtä minussa Jumalan lapsi ja näin voi kaikista tulla minun lapsiani") ja jälleen kerran sanaan Aamen (Mooses 6:68).
[5] Mooses 7:
Varhaisimmassa käsikirjoituksessa siirtyminen Mooseksen kirjan luvusta 6 lukuun 7 oli merkitty hakasululla, kuten myös luvun 7 loppu. Toisessa käsikirjoituksessa luvulle oli annettu otsikoksi "Henokin profetia jne." Luku 7 julkaistiin itsenäisenä ilmoituksena Evening and Morning Star -sanomalehdessä. (10) Se kuvailee Henokin ilmestyksen. Siihen sisältyy monia samanlaisuuksia Mooseksen kirjan luvun 1 kanssa - esimerkiksi sekä Mooses että Henok menevät korkealle paikalle ja puhuvat Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin - ja sitä voidaankin pitää loppusanoina, vastaten Mooseksen kirjan luvun 1 sisältämää esipuhetta.
Vaikka kerronta jatkuu Mooseksen kirjan lukuun 8 ja siitä eteenpäin (11), luvut 1-7 ovat aihepiiriltään johdonmukainen kokonaisuus ja ne voidaan ymmärtää kokonaisrakenteen suhteen erillisiksi siitä, mikä niiden jälkeen seuraa.
Ensimmäinen osoitus siitä, että Mooseksen kirjan luvut 1-7 ovat rituaalinen teksti, tulee ilmeiseksi, kun tarkastelemme huolellisesti vuorovaikutuksen kehyksiä ja tapoja joilla ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Vuorovaikutuksen kehys on pohjimmiltaan tilanne, jossa ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa. Esimerkiksi Eeva ja käärme viestivät keskenään luvussa 4 ja tämä on kehys, joka sijaitsee kerronnan sisällä. Tekstissä on myös kaikki mukaan ottava kehys, jossa kertoja kommunikoi meidän, kertomusta lukevien, kanssa.
Usein uskonnolliset peruskertomukset (kuten syntykertomus) muodostuvat rituaalien "mytologisiksi ennakkotapauksiksi", antaen arvovaltaa rituaalille, osoittaessaan, että sillä oli vahva ja muinainen alkuperä. (12) Esimerkki mytologisesta ennakkotapauksesta on sakramentin asettaminen Uuden testamentin evankeliumeissa (huomaa, että termi mytologinen ei tässä tarkoita, että kertomus olisi fiktiivinen [kuvitteellinen]). Ne jotka osallistuvat sakramenttiin nykyaikana, tekevät sen alkuperäisen tapahtuman muistoksi. Osallistuttaessa rituaaliin, jolla on mytologinen ennakkotapaus, alkuperäisen kertomuksen kehys ja rituaalin kehys asettuvat päällekkäin. Useat jakeet Mooseksen kirjan luvuissa 1-7 voidaan nähdä mytologisina ennakkotapauksina - esimerkiksi Aadamin suorittama uhri, hänen kasteensa ja Henokin näky. Mikäli Mooseksen kirjan luvut 1-7 nähdään rituaalisena tekstinä, nämä jakeet voidaan ymmärtää välinäytöksinä, jotka rituaalin johtaja kertoo antaakseen arvovaltaa rituaalissa tehdyille samankaltaisille toiminnoille.
Ongelma mytologisen ennakkotapauksen käsitteeseen vetoamisessa on, että sitä on vaikea todistaa, koska rituaalin johtajan esittämän kertomuksen asetelma ei eroa tavanomaisesta kertojatilanteesta. Todistetta rituaalisesta taustasta tarjoaa kuitenkin laminointi. Tämä termi, joka on lainattu sosiologi Erving Goffmanilta, viittaa tilanteisiin, joissa vuorovaikutuksen kehykset asettuvat päällekkäin tavalla, joka tuo kertojan ja yleisön osaksi kerrontaa, minkä seurauksena kehysten erottuminen toisistaan hämärtyy. (13) Teatteriesitykset, joissa näyttelijä esittää myös kertojan osaa, tai jossa näyttelijä puhuu suoraan yleisölle, ovat esimerkkejä laminoinnista. Tätä tekniikkaa sovelletaan usein rituaalissa, koska se tehostaa viestintää ja tekee rituaalista osallistujille jännittävämpää. (14) Kun laminointia esiintyy mytologisessa kerronnassa, kuten Mooseksen kirjassa, tämä on kohtalaisen varma osoitus rituaalisesta yhteydestä.
Kun alamme lukea Mooseksen kirjaa, se näyttää muinaisen tapahtuman kertomiselta asetettuna tavanomaiseen kerrontakehykseen, vaikkakin tuo muinainen tapahtuma on latautunut temppeliin liittyvällä vertauskuvallisuudella:
- Jumalan sanat jotka hän antoi puhui Moosekselle aikana jolloin Mooses temmattiin sangen korkealle vuorelle ja hän näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja hän puhui hänen kanssansa (Mooses 1:1-2).
Kuitenkin, kun pääsemme tämän luvun loppuun, vuorovaikutuksen kehykset alkavat sulautua yhteen ja yleisö havaitsee olevansa sisällytettynä kerrontakehykseen:
- Nämä sanat puhuttiin Moosekselle vuorella jonka nimeä ei tulla tuntemaan ihmislasten keskuudessa Ja nyt ne on puhuttu sinulle älä näytä niitä kenellekään paitsi niille jotka uskovat Aamen (Mooses 1:42).
Se, mikä kerronnassa oli Jumalan ja Mooseksen välistä vuorovaikutusta, asettuu päällekkäin kertojan ja meidän välisen vuorovaikutuksen kehyksen kanssa. Seuraavassa luvussa päällekkäisyys muuttuu laminoinniksi, kun kertoja omaksuu Jumalan roolin:
- Ja minä Herra Jumala puhuin Moosekselle sanoen Tuo Saatana jota sinä olet käskenyt minun Ainosyntyiseni nimessä on sama joka on ollut alusta asti (Mooses 4:1).
- ja nämä ovat sanat jotka minä puhuin palvelijalleni Moosekselle ja ne ovat totta niin kuin minä
eläntahdon ja minä olen puhunut ne sinulle katso ettet näytä niitä yhdellekään ihmiselle kunnes minä annan sinulle käskyn paitsi niille jotka uskovat Aamen (Mooses 4:32)
Näin, ainakin siihen mennessä kun saavumme kohtaan Mooses 4:1, kertoja esittää Jumalan osaa, sulauttaen rooleja samalla tavoin kuin näyttelijä näytelmässä ottaa kaksoisroolin kertojana. Tämä taas epäsuorasti sallii yleisön samaistua Moosekseen, joka vuorella puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin.
Aikaisemmat selitysteokset toteavat, tarjoamatta mitään todisteita, että yleisölle tehdyt sivuhuomautukset Mooseksen kirjan kohdissa 1:42 ja 4:32 ovat "toimituksellisia lisäyksiä", jotka sisältävät Jumalan Joseph Smithille tai kirkon vanhimmille puhumia sanoja. (15) Tämä saattaisi varmasti sopia historiallisesti näiden jakeiden kieltoihin "älä näytä niitä kenellekään paitsi niille jotka uskovat", koska aikana, jolloin nämä kohdat ilmoitettiin, oltiin kiihkeän vainon kohteena Mormonin kirjan julkaisemisen jälkeen, ja näin oli järkeenkäypää pitää Raamatun kääntäminen tuossa vaiheessa yleisöltä näkymättömissä. (16) On myös huomionarvoista, että Mooseksen kirjan luku 1 julkaistiin vasta Nauvoon ajanjaksona (tarkemmin sanoen vuonna 1843), kun se painettiin Times and Seasons - sanomalehteen.
Tietyt muodot yleisölle annetuissa sivuhuomautuksissa Mooseksen kirjan kohdissa 1:42 ja 4:32 viittaavat kuitenkin siihen, että ne ovat osa ilmoituksena saatua muinaista tekstiä eivätkä yksinkertaisesti nykyajan toimituksellisia lisäyksiä. Kumpikin näistä kahdesta jakeesta muodostaa parin jaksonsa ensimmäisen jakeen kanssa: "Jumalan sanat jotka hän puhui Moosekselle ... Nämä sanat puhuttiin Moosekselle" (Mooses 1:1,42); "Ja tapahtui että Herra puhui Moosekselle ... Ja nämä ovat sanat jotka minä puhuin palvelijalleni Moosekselle" (Mooses 2:1; 4:32). Alkuperäisissä käsikirjoituksissa nämä jaeparit eivät graafisesti millään tavoin eroa ympäröivästä tekstistä. (toisin kuin nykyisessä laitoksessamme, jossa Mooses 1:42 ja 4:32 on erotettu sulkumerkeillä). (17) Nämä jakeet ovat osa samaa muinaisaikaista kerrontatyyliä kuin ympäröivä teksti, käyttäessään sanontaa "ja tapahtui että" (Mooses 2:1). Koska kehysjakeet eivät nimenomaisesti nimeä yleisöä, viitaten siihen ainoastaan tulkinnanvaraisella pronominilla sinä [alkup. you - sinä, te (suom. huom.)], ne voidaan ymmärtää osaksi ajatonta rituaalista tekstiä. Tämän lisäksi ne aikaansaavat suullisen vuorovaikutuksen tilanteen kertojan ja yleisön välille, mikä on johdonmukaista sen ajatuksen kanssa, että ne on tarkoitettu lausuttavaksi ääneen rituaalisessa yhteydessä: "Ja nyt ne on myös puhuttu sinulle (Mooses 1:42); "ja minä olen puhunut ne sinulle" (Mooses 4:32). Määräykset näyttää nämä sanat vain uskoville, vaikkakin ovat ymmärrettäviä Joseph Smithin historiallisessa ympäristössä, olisivat aivan asianmukaisia muinaisessa ympäristössä temppelitulokkaille annettavina ohjeina. Tällaiset ihmiset asetettiin usein salassapitomääräysten alaisiksi. (18)
Esimerkkejä laminoinnista esiintyy myös kolmannessa ja neljännessä Mooseksen kirjan jaksossa. Kolmannen jakson lopussa olevassa tiivistelmässä evankeliumin saarnaaminen avataan kerronnan sisäkehyksen ulkopuolella olevalle yleisölle:
- ja näin evankeliumia alettiin saarnata alusta asti ja sitä julistivat pyhät enkelit jotka oli lähetetty maailmaan Jumalan edestä ja hänen oma äänensä ja sitä julistettiin Pyhän Hengen lahjan kautta ja niin kaikki asiat vahvistettiin (19) ja evankeliumia saarnattiin ja maailmaan lähetettiin julistus että se olisi maailmassa sen loppuun asti ja näin tapahtui aamen (Mooses 5:58-59).
Sanonta maailmassa sen loppuun asti sisällyttää mukaan kerronnan ulottuvissa olevan yleisön. Aivan kuten evankeliumia saarnattiin muinaisina aikoina "[Jumalan] omalla äänellä", kertoja puhuu tässä Jumalan äänellä, saarnaten evankeliumia yleisölle juuri kertomuksen esittämisen kautta.
Neljännessä jaksossa isän-pojan alas laskeutumisen aihe (jota käsitellään läpi koko jakson ja joka mainitaan otsikossa) saatetaan liittymään kasteen tulokasrituaaliin Jumalan Aadamille osoittamissa sanoissa:
- koska te olette syntyneet maailmaan lankeemuksen kautta, mikä tuo kuoleman veden ja veren ja hengen kautta jotka minä olen tehnyt ja niin tuli tomusta elävä sielu aivan samoin teidän täytyy syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja Hengestä ja tulla puhdistetuiksi verellä nimittäin Ainosyntyiseni verellä Taivaan valtakunnan salaisuuksiin niin että teidät voitaisiin pyhittää kaikesta synnistä ja te saisitte nauttia iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa nimittäin kuolemattomuuden kirkkaudesta (Mooses 6:59).
Tässä sana "salaisuuksiin", joka löytyy alkuperäisestä käsikirjoituksesta mutta on poistettu myöhemmin, on selvästi viitteellinen osoitus temppeliin liittyvästä tulokasrituaalista. Sen jälkeen kun Aadam oli kastettu vedellä ja tulella, hänelle kerrottiin seuraavaa:
- ja sinä olet hänen järjestyksensä mukaan joka oli ilman päivien alkua ja vuosien loppua kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen katso sinä olet yhtä minussa Jumalan poika ja näin voi kaikista tulla minun poikiani aamen (Mooses 6:67-68).
Sanonta ja näin voi kaikista tulla minun poikiani vetää jälleen yleisön kerronnan piiriin. Olettaen, että yleisöön kuuluvat saavat kasteen, he asettautuvat Aadamin rooliin, tullen Jumalan pojiksi ja vastaanottaen pappeuden hänen laillaan.
Luvussa 7 palaamme tilanteeseen, joka on hyvin samanlainen kuin tilanne luvussa 1, jossa pidetään yllä etäisyyttä kerrontakehyksen ja rituaalikehyksen välillä. Luvun 7 koko sisältö esitetään yksinkertaisena menneiden tapahtumien selontekona; yleisöön kuuluvat näyttävät olevan vain Henokin näyn kohteita (Mooses 7:21-24), eivät näyttelijöitä rituaalissa. Mukana tässä näyttää olevan vihjaava viesti siitä, että yleisö voi seurata Henokin jalanjäljissä, mutta tämä on jätetty toiseen tilanteeseen. (20)
2. Kerronnallinen siirtymä
Mooseksen kirjan kolme keskimmäistä jaksoa voidaan linkittää israelilaisen temppelin arkkitehtonisiin ominaisuuksiin (Kuva 1). Näiden yhdyssiteiden vetämisessä on huomioitava kerronnassa kuvatut liikkumiset, jakson sisällä toistetut aiheet ja mahdolliset arkkitehtonisiin ominaisuuksiin viittaavat vihjaukset tai sanaleikit.
 |
| Tekstiin liittyvä kuva |
Luvut 3-4, jotka sisältävät kertomuksen Eedenin puutarhasta, voidaan linkittää temppelin hekal-osaan (suurin huone, vastaten pyhää Mooseksen ajan pyhäkköteltassa). Donald Parry ja muut ovat perustelleet että hekal-osassa sijaitsevat seitsenhaaraiset menora-lamput edustavat elämän puuta. (21) On myös mahdollista, että elämän puun sijainnin ymmärrettiin olevan debir-osan eli sisemmän pyhäkön sisäpuolella, tilan, jota eivät papitkaan tavallisesti saaneet nähdä. (22) Ulko-oviin ja debir-osaan johtaviin oviin kaiverretut kerubit (1. Kuninkaiden kirja 6:31-35) edustavat kerubeja, jotka asetettiin vartioimaan elämän puulle johtavaa tietä, kun Aadam karkotettiin puutarhasta. (23) Aivan kuten Aadam karkotettiin puutarhasta idän suuntaan, pyhästä paikasta ulkopuolella olevalle esipihalle johtava ovi aukeni idän suuntaan. (24)
Luku 5, joka kuvaa Aadamin ja Eevan tekemisiä sen jälkeen kun heidät oli karkotettu Eedenin puutarhasta, voidaan linkittää uhrialttariin. Tämä jakso pyörii suureksi osaksi uhraamisen aiheen ympärillä. Aadamia käsketään uhraamaan uhri, hän alkaa tehdä niin ja hänelle opetetaan sen merkittävyyttä Ainosyntyisen uhrin vertauskuvana (Mooses 5:5-7). Kain ja Abel joutuvat ristiriitaan, mikä alkoi uhrin suorittamistavasta: Kain tuo Saatanan ehdotuksesta maan hedelmiä, kun taas Abel tuo katraansa esikoisia, saavuttaen Herran hyväksymisen (Mooses 5:18-21). Tämä luku käsittelee laajasti myös evankeliumia ja sen saarnaamista, mikä loogisesti liittyy Kristuksen uhriin.
Lähellä luvun 5 päättymistä Kainin väen mainitaan muuttaneen Nodin maahan. Tämä saattaa edustaa rituaalin osaa, jossa ihmisiä, jotka eivät ole valmiita sitoutumaan seuraavaan vaiheeseen, pyydetään poistumaan - yleinen piirre monissa rituaaleissa, erityisesti niissä, joihin liittyy liittojen tekemistä. Tässä tapauksessa ne, jotka poistuvat, tulevat epämiellyttävällä tavalla samaistetuiksi Kainin väkeen.
Ja viimein, Mooseksen kirjan luku 6 voidaan linkittää temppelin esipihassa sijainneeseen, "mereksi" (hepreaksi yam) kutsuttuun suureen pesualtaaseen, joka lepäsi kahdentoista härän selän päällä ja sijaitsi välittömästi temppelin itäpuolella (1. Kuninkaiden kirja 7:44). Mooseksen kirjan luvun 6 alkupuolella uskollinen osa, "loput kansasta", siirtyi "lupauksen maahan" jota kutsuttiin nimellä Kenan (Mooses 6:17). Luvun puolivälissä Henok mainitsee, että hän näki näyn "matkatessaan Kenanin maasta, meren ääreltä idästä", mikä ehkä on vihjaus "mereen" eli suureen pesualtaaseen, joka oli temppelin "itäpuolella". Tämän luvun huipennuksena olevat kohdat koskettelevat kasteen aihetta. Henok opettaa kansalle Aadamin kasteesta, kertoen ilmoituksesta, jossa Aadamille annettiin opetusta kasteesta ja sen suhteesta sovitukseen (Mooses 6:52, 59-60, 64-68). Vaikkakaan ei ole mitään todisteita siitä, että temppelin allasta olisi käytetty kastealtaana, se oli kuitenkin epäilemättä riittävän suuri viittaamaan tällaiseen käyttöön, ja Joseph Smithin Nauvoon temppelin kastealtaalle Salomon temppelin pesualtaan mallin mukaan antamat rakennusohjeet osoittavat, että hän ymmärsi tämän yhteyden.
Tekstin linkitys temppeliin tarjoaa yhtenäisen tavan näiden lukujen ymmärtämiseen. Tämä perustuu vielä kuitenkin aika lailla arvailuun. Vakuuttavammaksi linkitys tulee kerronnallisen siirtymän kautta. Kahdessa tilanteessa tapahtumat siirretään luonnollisilta tai aikajärjestyksensä mukaisilta paikoiltaan myöhempiin kerronnan vaiheisiin. Näin tapahtuu ensimmäisen kerran, kun Aadamille ja Eevalle opetetaan uhrauksen lakia vasta sen jälkeen kun heidät on karkotettu puutarhasta. Tämä hankaloittaa käskyn antamista, koska se on annettava kauempaa:
- ja he kuulivat Herran äänen Eedenin puutarhasta päin puhuvan heille mutta he eivät nähneet häntä sillä heidät oli suljettu pois hänen edestänsä ja hän antoi heille käskyn että heidän oli ... uhrattava katraidensa esikoiset uhriksi Herralle (Mooses 5: 4-5)
Miksi Jumala ei tämän kertomuksen mukaan opettanut Aadamille ja Eevalle uhrauksen lakia antaessaan heille käskyjä ennen kuin karkotti heidät puutarhasta? (25) Hänen olisi ollut järkevää tehdä niin - tosiasiassa Donald Parry on osoittanut, että joidenkin perimätietojen mukaan Aadamille ja Eevalle opetettiin uhraamisesta puutarhassa ennen heidän karkottamistaan, siinä yhteydessä kun Herra teurasti eläimiä tehdäkseen heille vaatteet nahasta. (26) Yhteys Salomon temppeliin selventää kuitenkin Mooseksen kirjan tapahtumajärjestyksen logiikkaa. Uhrialttarin oli sijaittava ulkotiloissa, jotta estettäisiin veren ja tuhkan kyllästämän savun pääsy saastuttamaan temppelin pyhempiä sisäisiä osia. Koska uhrialttari on tämän rituaalin osan luonnollinen sijaintipaikka, rituaali oli siirrettävä ihanteelliselta paikaltaan kerronnassa ja muokattava ulkona olevan alttarin sijaintiin.
Toinen tilanne, jossa kerronnallista siirtymää käytetään, liittyy kertomukseen Aadamin kasteesta. Tätä kertomusta ei esitetä osana Aadamin lunastusta Mooseksen kirjan luvun 5 alussa. Sen sijaan kertomus sijoitetaan Henokin esittämäksi useita sivuja myöhemmin. Sen paikka luvussa 6 sopii rituaalin puitteisiin altaan läheisyydessä, paikkaan jossa kasteesta annettava opetus on asianmukaista.
3. Ensimmäisen Mooseksen kirjan tulkintaa Joseph Smithin avulla
Missä määrin Joseph Smith oli tietoinen hänelle ilmoitettujen tekstien yhteyksistä muinaiseen rituaaliin? On ilmeistä, että viimeistään Nauvoon aikakautena Joseph Smith ymmärsi hänelle ilmoitetun syntykertomuksen muinaiseen temppeliin liittyvänä rituaalisena tekstinä. Profeetan saarnat tuona aikana, samoin kuin hänen johdollaan aikaansaadut Nauvoon temppelin toimitukset ja arkkitehtuuri, viittaavat nimenomaan tähän. Tämän lisäksi Jeffrey Bradshawn kokoamat todisteet viittaavat siihen, että tämä ymmärrys ulottuu vielä varhaisempaan aikaan, aivan palautuksen alkuvaiheisiin saakka. (27) Oma kysymyksensä on, oliko Joseph Smith tietoinen juuri näistä esittämistäni yhteyksistä, kuten alttarin sijoittamisesta ja Henokin viittauksesta suureen altaaseen, mutta siihen en ole valmis vastaamaan. Joka tapauksessa Joseph Smith lopulta tulkitsi syntykertomuksen tavalla, joka oli ainutlaatuinen tuona aikana - muuttuvana tekstinä, joka linkittyi olennaisella tavalla menneisyyden konkreettisiin rituaalisiin yhteyksiin.
Tällä Mooseksen kirjan lukutavalla on olennainen seuraamus Ensimmäisen Mooseksen kirjan tulkinnalle - nimittäin se, että tuo raamatullinen teksti on joskus ollut israelilaisessa temppelissä esitetyn rituaalin ohjekirja. Miten tämä lähestymistapa syntykertomukseen voisi olla vuorovaikutuksessa nykyajan raamatuntutkimuksen kanssa? Useissa tutkimuksissa on esitetty, että muinaiset luomiskertomukset, kuten Ensimmäisen Mooseksen kirjan sisältämä, ovat toimineet rituaalisen näytelmän käsikirjoituksena. (28) Tällaiset tutkimukset saavat tukea kulttuurienvälisestä vertailusta, esimerkiksi muinaisen Egyptin "memfisläisen teologian" ja muinaisen Mesopotamian "Enūma Eliš" tekstin välillä. (29) Tämän linjan tutkimukset ovat kuitenkin harvinaisia tämänhetkisessä raamatututkimuksessa. (30)
Siitä lähtien kun Graf ja Wellhausen kehittivät 1800-luvun puolivälissä lähestymistavan, joka tunnetaan "lähdekritiikkinä", tällä lähestymistavalla on ollut valtava vaikutus raamatuntutkimukseen. (31) Eräs piirre, jonka lähdekritiikki selittää hyvin, on kahdelta luomiskertomukselta näyttävien tekstien esiintyminen Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa. Tämä lähestymistapa tunnistaa näiden kahden kertomuksen välisen sauman. Tuon sauman toisella puolella Jumalaa kutsutaan nimellä Elohim - hän luo asioita tietyssä järjestyksessä ja sanaa bara' ,"luoda", käytetään. Sauman toisella puolella nimi Jahve ilmestyy ja luominen tapahtuu erilaisessa järjestyksessä ja erilaisia teonsanoja käytetään. Tämä viittaa siihen, että kaksi eri luomiskertomusta eri lähteistä on liitetty yhteen näissä luvuissa.
Tässä yhteydessä ei ole paikallaan käynnistää vaihtoehtoista teoriaa haastamaan lähdekritiikkiä. Mielestäni Mooseksen kirja kuitenkin tarjoaa meille tilaisuuden harkita rituaalia uutena lähestymistapana Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukujen tarkastelussa, ja tässä rajallisessa tilanteessa uskon sen olevan kohdallaan. Se sisältää ainakin kaksi osaa:
Ensinnäkin Mooseksen kirja osoittaa meille, mitä rituaalisesta tekstistä tulee etsiä: vuorovaikutuksen kehysten laminointia; liikkumisen verbejä, toistuvia aiheita ja sanaleikkejä jotka liittyvät temppelin arkkitehtuuriin; sekä kerronnallisia siirtymiä. Näiden piirteiden selvittäminen on tehtävä muussa yhteydessä. Tällä kertaa mainitsen vain yhden viitteellisen sanaleikin.
Kertomuksessa, jossa Eeva otetaan Aadamin kylkiluusta (1. Moos 2:21-22), sanalle "kylkiluu" käytetään hepreankielistä ilmaisua ṣela‛. Tätä sanaa käytetään myös tarkoittamaan Salomon temppelin sivukammioita kohdassa 1. Kun. 6:5,8. Kohta 1. Moos. 2:21 voidaan tosiaankin tulkita rituaalisen toiminnan kuvauksena:
wayyiqqaḥ ’aḥat miṣṣal‛otaw
hän otti yhden hänen kylkiluistaan
-TAI-
hän otti yhden (naisen) sen (= temppelin) sivukammioista
Tässä sanan ṣela‛ kaksoismerkitys vahvistuu verbin bana, "rakentaa", käytön kautta seuraavassa jakeessa: wayyiben ... ’et-haṣṣela‛, kirjaimellisesti "hän rakensi kylkiluun (tai sivukammion)."
Toiseksi Mooseksen kirja osoittaa meille, että se mikä näyttää erilaisilta lähteiltä, saattaa olla rituaalin eri vaiheita, joissa kussakin on omat erilliset toimijansa, toimintonsa ja tapahtumajärjestyksensä, jotka on muokattu vaihtuvaan rituaaliseen ympäristöön. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 1, joka paljolti keskittyy jumalalliseen puheeseen, yleisöllä voi olla tilaisuus kuulla, mitä jumalallinen neuvosto sanoo määrätessään luomistyön. Elohim, jumalien isä, antaa käskyt. Hän ottaa muita jumalallisia toimijoita mukaan puheeseensa käyttäessään ensimmäistä monikkopersoonaa: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme" (1. Moos 1:26). Aadamin sijoittaminen puutarhaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvun 2 alussa saattaisi vastata joidenkin osallistujien paikan muutosta. (32) Näkyvä toiminta on nyt yksinpuhelua ja mahtikäskyjä hallitsevampaa, ja painopiste on luomisen maanpäällisissä toimenpiteissä. Tässä luvussa esitellään uusi jumalallinen toimija, Jahve Elohim (joka on käännetty kuningas Jaakon käännöksessä sanoilla "the LORD God" [PR 1992: "Herra Jumala"]). Jumalallinen nimi ei välttämättä ole erilainen sen vuoksi, että tämä teksti tulee eri lähteestä, vaan koska tämä on selkeästi eri henkilöhahmo, jolla on rituaalin tähän vaiheeseen sopiva rooli. Hänen jumalallinen roolinsa on toteuttaa taivaallisen neuvoston määräykset. Luvun 2 tapahtumien järjestys ei täsmää luvun 1 kanssa, mutta se sopii rituaalin logiikkaan: yleisö on jo paikallaan, koska se on nyt hyväksytty osallistujaksi, tultuaan luoduksi ja siunatuksi luvun 1 lopussa, joten on järkeenkäypää, että ihmisen muodostaminen tapahtuu ensimmäisenä luvussa 2.
4. Rituaalin tulkintaa Joseph Smithin avulla
Ehkä jännittävin haaste, jonka Mooseksen kirja meille tarjoaa, on katsoa rituaalia uusin silmin. Samoja asioita, joita etsimme mahdollisesta rituaalisesta tekstistä, kuten Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuista 1-3, voidaan löytää rituaaleista - esimerkiksi laminointia ja kerronnallista siirtymää. Näihin kuuluvat teksteistä ja ikonografiasta löytyvät muinaiset rituaalit, samoin kuin omat myohempien aikojen toimituksemme. Tällaisten muotojen etsiminen ympärillämme olevista rituaaleista, mukaanlukien toimituksista joihin osallistumme, voi olla valaisevaa.
Joseph Smithin saamat ilmoitukset antavat ymmärtää, että jotkut asiat tehtiin menneinä taloudenhoitokausina eri tavalla. Tässä tutkimuksessa käsitellyt Mooseksen kirjan rituaaliset muodot eroavat monilla tavoin nykyaikana suorittamistamme toimituksista. Kuitenkin Joseph Smith opetti, että joitakin ehdottomuuksia oli olemassa:
- Hänen [Kristuksen] itsessään tekemä päätös viimeisen taloudenhoitokauden lopun tapahtumista on se, että kaikkea siihen taloudenhoitokauteen liittyvää tulee johtaa aivan kuten edellisissä taloudenhoitokausissa. ... Sen tähden Hän määräsi toimitukset samoiksi aina ja iankaikkisesti ja asetti Aadamin valvomaan niitä, ilmoittamaan ne taivaasta ihmiselle ja lähettämään enkelit ilmoittamaan niitä. (33)
Profeetta ilmeisesti ymmärsi, että jotkut asiat ovat olennaisia eikä niitä voi muuttaa, kun taas jotkut asiat ovat muuttuvia. Rituaalissa oleva kerronta voi vaihdella, esimerkiksi sopeutuen temppelin muuttuvaan arkkitehtuuriin.
Kiinnostavaa kyllä, Joseph Smith ei koskaan nimenomaisesti selvittänyt eroa niiden asioiden, jotka oli määrätty "samoiksi aina ja iankaikkisesti" ja niiden välillä, jotka olivat muuttuvia - ainakaan minun tietääkseni. Hän kuitenkin antoi paljon aineistoa, josta voimme etsiä vastauksia. Profeetan ilmoittamat syntykertomuksen versiot sisältävät huomattavan pitkälle kehittynyttä rituaalisen muuntelun näkemystä, joka luultavasti tulee yhä selvemmäksi, mitä syvemmälle näitä tekstejä luotaamme.
_____________________
VIITTEET:
(2) Talmage, James E. 1975: Herran huone: Tutkielma muinaisista ja nykyisistä pyhäköistä. Frankfurt am Main: The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 87 (Englanninkielinen alkuperäisteos 1974: The House of the Lord: A Study of Holy Sanctuaries, Ancient and Modern. Salt lake City: Deseret Book, 83-84) sisältää seuraavan: "Nykyisissä temppeleissaä annettava temppeliendowment [nyk. temppeliendaumentti] sisältää opetusta menneiden armotalouksien [nyk. taloudenhoitokausien] merkityksestä ja järjestyksestä sekä nykyisen tärkeydestä ihmiskunnan historian suurenmoisimpana ja ylevimpänä aikakautena. Tähän opetussarjaan kuuluu selvitys luomiskauden huomattavimmista tapahtumista, ensimmäisten vanhempiemme tilasta puutarhassa, heidän tottelemattomuudestaan ja siitä aiheutuneesta karkottamisestaan pois tuosta autuaasta asuinpaikasta, heidän tilastaan yksinäisessä ja synkässä maailmassa, kun heidät oli tuomittu hankkimaan elantonsa hiellä ja vaivalla, lunastussuunnitelmasta, jonka avulla tuo suuri rikkomus voidaan sovittaa, suuren luopumuksen ajanjaksosta, evankeliumin ja kaikkien sen muinaisten voimien ja oikeuksien palauttamisesta, siitä ehdottomasta ja välttämättömästä vaatimuksesta, että ihmisen on oltava puhdas ja omistauduttava kaikelle oikealle nykyisessä elämässä sekä tinkimättömästä mukautumisesta evankeliumin vaatimuksiin."
(3) Ks. erityisesti Bradshaw, Jeffrey M. 2014: Temple Themes in the Book of Moses. Salt Lake City: Eborn Publishing, päivitetty laitos; ibid.: The LDS Story of Enoch as the Culminating Episode of a Temple Text. BYU Studies 53/1 (2014), 39-73. John W. Welch artikkelissaan The Temple in the Book of Mormon (teoksessa Parry, Donald W., toim. 1994: Temples of the Ancient World; Salt lake City ja Provo, UT: Deseret Book ja Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 300-301), määrittelee temppelitekstin tekstiksi "joka sisältää ne pelastussuunnitelman pyhimmät opetukset, joita ei saa jakaa harkitsemattomasti, ja jotka asettamisen kautta antavat tai muutoin välittävät jumalallisia voimia seremoniallisin tai vertauskuvallisin keinoin, yhdessä pyhien valojen kautta saatujen käskyjen kanssa, jotka sallivat niiden vastaanottajan seistä rituaalisesti Jumalan luona."
Welch antaa esimerkeiksi temppeliteksteistä useita Mormonin kirjan lukuja: Eter 1-4; 2. Nefi 6-10; Moosia 1:6; Alma 12-13; ja 3. Nefi 11-18. Vaikka temppelitekstin käsite on osoittautunut käyttökelpoiseksi heuristiseksi välineeksi temppeliin läheisesti liittyvien tekstien tunnistamisessa pyhissä kirjoituksissa, termi Welchin määrittelemässä muodossa on jossain määrin epäselvä, sulkiessaan sisäänsä saarnoja ja kertomuksia, joita ei välttämättä ollut valmistettu käytettäviksi rituaalisissa puitteissa.
(4) OT 1, folio 1. Käsikirjoituksessa OT 2 tämä otsikko on sama, kuiutenkin siten, että sanan Revelator [ilmoituksensaaja] sijalla on sana Seer [näkijä]; ks. Faulring, Scott. H., Jackson, Kent P. ja Matthews, Robert J., toim. 2004: Joseph Smith's New Translation of the Bible: Original Manuscripts. Provo: Religious Studies Center at Brigham Young University, 83, 591.
(5) Times and Seasons, tammikuu 1843 [Nro 5, 16.1.1843], 71-73.
(6) Kaikki lainaukset Mooseksen kirjasta, ellei muutoin ole ilmoitettu, ovat varhaisimman käsikirjoituksen, OT 1, mukaisia sellaisina kuin ne on puhtaaksikirjoitettu teokseen Faulring, Jackson ja Matthews: Joseph Smith's New Translation. Alkuperäinen oikeinkirjoitus ja välimerkit on säilytetty, mutta käsikirjoitukseen tehdyt muutokset on esitetty vain, mikäli ne ovat merkityksellisiä esitettyjen perusteluiden kannalta.
(7) OT 1, folio 3; ks. Faulring, Jackson ja Matthews: Joseph Smith's New Translation, 86.
(8) OT 1, folio 8; ks. Faulring, Jackson ja Matthews: Joseph Smith's New Translation, 92.
(9) OT 2, folio 14; ks. Faulring, Jackson ja Matthews: Joseph Smith's New Translation, 608.
(10) Evening and Morning Star, elokuu 1832, 44-47.
(11) Mooseksen kirja on ote Joseph Smithin raamatunkäännöksestä. Se päättyy äkillisesti Nooasta kertovan tekstin alussa, johtuen siitä tosiasiasta, että ensimmäisen painoksen (1851) toimittajalla, Franklin D. Richardsilla oli käytettävissään Joseph Smithin käännöksen aineistoa ainoastaan tuohon kohtaan saakka. Ks. Matthews, Robert J. 1985: What is the Book of Moses? teoksessa Millet, Robert L. ja Jackson, Kent P. 1985: Studies in Scripture, Volume Two: The Pearl of Great Price. Salt Lake City: Randall Book Co., 31, 34-35. Kiitokseni Jeffrey Bradshawlle tämän saattamisesta tietooni.
(12) Mytologisina ennakkotapauksina käytettyjä muinaisten egyptiläisten tekstien esimerkkejä ovat kääntäneet James Allen ja Robert Ritner teoksessa Hallo, William W., toim. 2003: The Context of Scripture, Volume One: Canonical Compositions from the Biblical World. Leiden, NL: Brill, 7-8, 32.
(13) Goffman, Erving 1974: Frame Analysis: An Essay on the Organization of Experience. MA: Harvard University Press, 82, 156-157. Goffmanista poiketen erotan "kerrokset" (kuten mytologisen ennakkotapauksen uudelleenkerronta rituaalissa) ja "laminoinnin" (jossa rituaaliin osallistujat tosiasiassa ottavat mytologisen ennakkotapauksen rooleja ja näyttelevät sen).
(14) Inhimillisten ja jumalallisten roolien päällekkäisyydestä keinona tehostaa rituaalin viestintää, ks. Calabro, David 2012: "He Teaches My Hands to War": The Semiotics of Ritual Hand Gestures in Ancient Israelite Warfare. Teoksessa Levin, Yigal ja Shapira, Amnon, toim. 2012: War and peace in Jewish Tradition: From the Ancient World to the Present. London: Routledge Press, 51-61.
(15) Ks. Reynolds, George ja Sjodahl, Janne M. 1974: Commentary on the Pearl of Great Price. Salt lake City: Deseret Book, 94, 145; Draper, Richard D., Brown, S. Kent ja Rhodes, Michael D. 2005: The Pearl of Great Price: A Verse-by-Verse Commentary. Salt lake City: Deseret Book, 35, 52.
(16) Ks. Bradshaw, Jeffrey M. ja Larsen, David J. 2014: In God's Image and Likeness 2: Enoch, Noah, and the Tower of Babel. Salt Lake City: Eborn Publishing, 15-16.
(17) Yleisölle annetut sivuhuomautukset eroavat näin ollen otsikoista, jotka sijaitsevat varsinaisesta tekstistä erillään kunkin jakson yllä varhaisimmassa käsikirjoituksessa: "Joseph Ilmoituksensaajalle annettu ilmoitus kesäkuussa 1830" Mooseksen kirjan luvun 1 alussa ja "Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Kristuksen Kirkon vanhimmille annettu ilmoitus" Mooseksen kirjan luvun 2 alussa.
(18) Ks. Lundquist, John M. 1994: What Is a Temple? A Preliminary Typology. Teoksessa Parry, Donald W. 1994: Temples of the Ancient World. Salt Lake City ja Provo: Deseret Book ja Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 109-11. Vertaa Alma 12:9, jossa Alma ennen kuin selittää syntykertomukseen liittyviä oppeja, kertoo Seesromille, että "monien on annettu tietää Jumalan salaisuudet, mutta heidät on pantu ankaran käskyn alaisiksi, ettei heidän pidä julistaa hänen sanaansa kuin sitä mukaa, minkä osan siitä hän suo ihmislapsille sen varteen ottamisen ja tarkkuuden mukaisesti, jota he hänelle osoittavat." Tästä kohdassa ja sen suhteesta temppelirituaaliin ks. Welch, John W. [1994]: The Temple in the Book of Mormon: The Temples at the Cities of Nepi, Zarahemla, and Bountiful. Teoksessa Temples of the Ancient World, 364-67.
(19) Sanat "Aadamille pyhällä toimituksella" sijoitettiin toisessa vaiheessa sanan vahvistettiin jälkeen käsikirjoituksessa OT2. Ks. Faulring, Jackson ja Matthews: Joseph Smith's New Translation, 607. Ei ole selvää, edustaako tämä lisäys alkuperäistä tekstiä, vai onko se selittävä teksti. On myös epävarmaa, mihin toimitukseen tässä viitataan. Todennäköisin mahdollisuus minun mielestäni on luvun alussa mainittu eläinuhri.
(20) Vrt. Bradshaw: LDS Story of Enoch. Vaikka Aadam iloitsee saatuaan ilmoituksen eläinuhrin merkityksestä, sanoen "jälleen lihassa saan nähdä Jumalan" (Mooses 5:10), tämä odotus ei tule täytetyksi kertomuksessa. Henok kertoo ainoastaan myöhemmin: "ja minä näin Herran; ja hän seisoi kasvojeni edessä, ja hän puhui minun kanssani, niin kuin mies puhuu toisen kanssa, kasvoista kasvoihin" (Mooses 7:4). Tämä liittyy todennäköisesti Joseph Smithin opettamaan oppiin, jonka mukaan pyhä pappeus kiellettiin Israelin lapsilta Mooseksen jälkeen, mikä teki kansalle kokonaisuutena mahdottomaksi "nähdä Jumalan kasvot" ja "päästä hänen lepoonsa" (OL 84:20-25). Mooseksen kirjan ne kohdat, jotka käyttävät laminointia vetämään yleisön mukaan rituaaliin, käsittelevät asioita, jotka liittyvät "vähäisempään pappeuteen", jonka sanotaan jatkuneen Israelin lasten keskuudessa (OL 84:26-27). Näihin asioihin sisältyvät enkelten palvelus, parannus, kaste, syntien anteeksisaaminen ja "lihallisten käskyjen laki" (joka oletettavasti sisältää eläinuhrit).
(20) Vrt. Bradshaw: LDS Story of Enoch. Vaikka Aadam iloitsee saatuaan ilmoituksen eläinuhrin merkityksestä, sanoen "jälleen lihassa saan nähdä Jumalan" (Mooses 5:10), tämä odotus ei tule täytetyksi kertomuksessa. Henok kertoo ainoastaan myöhemmin: "ja minä näin Herran; ja hän seisoi kasvojeni edessä, ja hän puhui minun kanssani, niin kuin mies puhuu toisen kanssa, kasvoista kasvoihin" (Mooses 7:4). Tämä liittyy todennäköisesti Joseph Smithin opettamaan oppiin, jonka mukaan pyhä pappeus kiellettiin Israelin lapsilta Mooseksen jälkeen, mikä teki kansalle kokonaisuutena mahdottomaksi "nähdä Jumalan kasvot" ja "päästä hänen lepoonsa" (OL 84:20-25). Mooseksen kirjan ne kohdat, jotka käyttävät laminointia vetämään yleisön mukaan rituaaliin, käsittelevät asioita, jotka liittyvät "vähäisempään pappeuteen", jonka sanotaan jatkuneen Israelin lasten keskuudessa (OL 84:26-27). Näihin asioihin sisältyvät enkelten palvelus, parannus, kaste, syntien anteeksisaaminen ja "lihallisten käskyjen laki" (joka oletettavasti sisältää eläinuhrit).
(21) Parry, Donald W. 1999: Garden of Eden: Prototype Sanctuary. Teoksessa Temples of the Ancient World, 127-129. Brown, Matthew B.: The Gate of Heaven: Insights on the Doctrines and Symbols of the Temple. American Fork, UT: Covenant Communications, 116.
(22) Tämä saattaa koskea erityisesti Salomon temppeliä, jossa hekal-tilassa ei ollut ainoastaan yksi, vaan kymmenen lampunjalkaa (1. Kuninkaiden kirja 7:49), mikä ei sovi yhteen sen kanssa, että on olemassa vain yksi elämän puu. Todellisuudessa nuo Salomon temppelin kymmenen lampunjalkaa saattavat edustaa puuta, jonka ajateltiin sijaitsevan debir-tilan sisäpuolella, samalla tavoin kuin tuon temppelin kymmenen pesuallasta edustivat suurta pesuallasta eli "merta" (1. Kuninkaiden kirja 7:43-44). Aivan kuten elämän puun sanotaan sijaitsevan "keskellä puutarhaa" (Mooses 3:9), debir oli temppelin sisin osa. Yksi Ilmestyskirjan luvuissa 2-3 mainituista siunauksista, jotka annetaan niille jotka voittavat on, että he tulevat syömään elämän puusta. Muita siunauksia ovat "kätketyn mannan" syöminen ja Herran valtaistuimella istuminen - asioita joiden on tapahduttava debir-tilassa, jossa liiton arkku ja armoistuin sijaitsivat. Tämä saattaa viitata siihen, että ensimmäisessä siunauksessa mainittu elämän puu liittyy myös temppelin debir-osaan. Margaret Barker on todistellut, että tosiasiallinen elämän puuta edustava menora sijaitsi alunperin Salomon temppelin debir-osassa. Tämä on osa hänen kokonaisväittämästään, että Taivaan Kuningattarella eli Rouva Viisaudella, joka vertauskuvallisesti samaistui elämän puun kanssa, oli keskeinen asema Israelin palvontakulttuurissa ennen Josian tekemiä uudistuksia. Tämän tueksi hän lainaa Ilmestyskirjan kohtia 4:5 ja 22:2. Ks. Barker, Margaret 2012: The Mother of the Lord, Volume 1: The Lady in the Temple. London: Bloomsbury, 1-2, 253, 276. Muinainen tietoisuus siitä, että elämän puu (vertauskuvallisesti) sijaitsi kätketyssä debir-tilassa, ei kuitenkaan edellytä tosiasiallista aineellisen esineen olemassaoloa siellä.
(23) Parry: Garden of Eden, 139.
(24) Parry: Garden of Eden, 131-133 (ks. myös Michael P. Lyonin hyödyllistä kuvitusta sivuilla 134-135.
(25) Teksti tulkitsee Herran sanat "kasvot hiessä sinun on syötävä leipäsi" (Mooses 4:25) käskyksi; ks. Mooses 5:1.
(26) Parry: Garden of Eden, 141-143.
(27) Ks. Bradshaw, Jeffrey M. 2015: Freemasonry and the Origins of modern Temple Ordinances. Interpreter: AJournal of Mormon Scripture 15 (2015), 159-237; sekä Bradshawn artikkeli tässä teoksessa.
(28) Ks. esimerkiksi tutkimukset teoksissa Hooke, S.H. 1933: Myth and Ritual. London: Oxford University Press; Gaster, Theodor H. 1950: Thespis: Ritual, Myth and Drama in the Ancient Near East. New York: Henry Schuman.
(29) "Memfisläisen teologian" osalta ks. John A. Wilsonin tekemä käännös teoksessa Pritchard, James B., toim. 1955: Ancient Near Eastern Texts Relating to the Old Testament. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 4-6. Enuma Elishin osalta ks. E. A. Speiserin tekemä käännös mainitussa teoksessa , 60-72. Näiden tekstien ajantasaistetut käännökset löytyvät teoksesta Hallo: The Context of Scripture, Volume One, 21-23, 390-403. Viimeksi mainittu lähde on kuitenkin jättänyt pois jotkut näiden tekstien kiinnostavimmista osista.
(30) Olennaisten lähteiden arviointien ja sitaattien osalta ks. Ricks, Stephen D.: Liturgy and Cosmology: The Ritual Use of Creation Accounts in the Ancient Near East. Teoksessa Temples of the Ancient World, 120, sekä viitteet sivulla 124.
(31) Perustava teos on Wellhausen, Julius 1885: Prolegomena to the History of Israel. Uusintapainos 1994, Atlanta: Scholars Press.
(32) Vrt. Nibley, Hugh: On the Sacred and Symbolic. Teoksessa Temples of the Ancient World, 545-548 sekä Nibley, Hugh: Abraham's Temple Drama. Teoksessa Parry, Donald W. ja Ricks, Stephen D. 1999: The Temple in Time and Eternity. Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 14, 29-30.
(33) Smith, Joseph Fielding toim. 1938: Teachings of the Prophet Joseph Smith. Salt lake City: Deseret Book, 168. [Suomenkielinen laitos 1985: Profeetta Joseph Smithin opetuksia. Helsinki: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, 166. Suomentanut Helvi Temisevä. Tässä artikkelikäännöksessä olen tämän sitaatin osalta käännöksen pohjana käyttänyt mainitun suomenkielisen laitoksen vastaavaa (esim. tuolloin käytetyn "armotalous"-sanan asemesta nykyisin käytetään sanaa "taloudenhoitokausi"). (suom. huom.)].
(32) Vrt. Nibley, Hugh: On the Sacred and Symbolic. Teoksessa Temples of the Ancient World, 545-548 sekä Nibley, Hugh: Abraham's Temple Drama. Teoksessa Parry, Donald W. ja Ricks, Stephen D. 1999: The Temple in Time and Eternity. Provo, UT: Foundation for Ancient Research and Mormon Studies, 14, 29-30.
(33) Smith, Joseph Fielding toim. 1938: Teachings of the Prophet Joseph Smith. Salt lake City: Deseret Book, 168. [Suomenkielinen laitos 1985: Profeetta Joseph Smithin opetuksia. Helsinki: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, 166. Suomentanut Helvi Temisevä. Tässä artikkelikäännöksessä olen tämän sitaatin osalta käännöksen pohjana käyttänyt mainitun suomenkielisen laitoksen vastaavaa (esim. tuolloin käytetyn "armotalous"-sanan asemesta nykyisin käytetään sanaa "taloudenhoitokausi"). (suom. huom.)].
Alkuperäinen artikkeli:
Calabro, David M. 2016: Joseph Smith and the Architecture of Genesis. Teoksessa Ricks, Stephen D. ja Parry, Donald W., toim. 2016: The Temple: Ancient and Restored. Orem, UT ja Salt Lake City, UT: The Interpreter Foundation ja Eborn Books, 165-181.
Tätä artikkelia julkaistaessa David M. Calabro toimi tutkijana Brigham Youngin yliopiston uskontotutkimuksen Neal A. Maxwell instituutissa (Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship). Hän suoirtti tohtorin tutkinnon Chicagon yliopiston muinaisen Lähi-Idän tutkimusyksikössä vuonna 2014. Hänen tutkimustyönsä kohdistuu muinaisen Lähi-Idän kehonkieleen ja rituaaleihin.
Hän on Interpreter-säätiön toimitusneuvoston jäsen.
Tekijä ja The Interpreter Foundation ovat antaneet luvan tämän artikkelikäännöksen julkaisuun.
Käännös: Markku Lorentz