VANHEMPIEN TOIVO JA LAPSEN UUDESTISYNTYMINEN - Moosia 27; Alma 36; Alma 38
“Herra on kuullut - - Alman - - isäsi – rukoukset; sillä hän on suuresti uskoen rukoillut sinun tähtesi, että sinut johdatettaisiin tuntemaan totuus; sen tähden minä olen tullut - - saadakseni sinut vakuuttuneeksi Jumalan voimasta ...”
Alma 27:14
Tämän tekstin aiheeseen liittyvät myös julkaisut "Toivon ja lohdun oppi" sekä "Uskallanko toivoa?"
Alman kirjan luvussa 36 Alma nuoremman kääntymyskertomus on heprealaisessa runomuodossa.
Tämä ensimmäinen osa selvittää runon ylärakenteen sanomaa. Toisessa osassa "Alma 36:n monikerroksinen sanoma" pohditaan runon alirakenteista nousevia syvällisiä tunteita ja viestejä.
Alma 27:14
Tämän tekstin aiheeseen liittyvät myös julkaisut "Toivon ja lohdun oppi" sekä "Uskallanko toivoa?"
Alman kirjan luvussa 36 Alma nuoremman kääntymyskertomus on heprealaisessa runomuodossa.
Tämä ensimmäinen osa selvittää runon ylärakenteen sanomaa. Toisessa osassa "Alma 36:n monikerroksinen sanoma" pohditaan runon alirakenteista nousevia syvällisiä tunteita ja viestejä.
Alma nuorempi mykkänä ja halvaantuneena vuoteessaan (Moosia 27; Alma 36). Book of Mormon Videos, Gospel Media.
MIKSI ALMA KÄÄNTYI?
Alkuperäinen artikkeli: BMC Team: "Why Was Alma Converted?" Book of Mormon Central KnoWhy nro 144, 15.7.2016
Tiedä
Millään muulla tapahtumalla ei ollut suurempaa vaikutusta Alman elämään, kuin noilla kolmella täydelliseen muutokseen johtaneella päivällä, jotka hän vietti kärsimysten piinaamana sen jälkeen kun enkeli oli häntä nuhdellut.(1) Tämän kokemuksen sisältämät teemat täyttävät hänen saarnansa,(2) ja ainakin kolme erilaista kertomusta siitä on tallennettu Mormonin kirjaan (Moosia 27; Alma 36, 38). Näiden kertomusten yksityiskohtainen vertailu viittaa vahvasti siihen, että kaikki kolme ovat merkittävältä osin Alman itsensä kertomia.(3) Näistä kertomuksista Alma 36 erottuu kaikkein täydellisimpänä ja huolellisesti laadittuna.
John W. Welch totesi, että Alman alkuperäisten sanojen ”äkilliset vastakohtaisesti rinnakkaiset ilmaisut” jakeissa Moosia 27: 29–30 on "järjestelty uudelleen mestarillisesti muotoilluksi kiastiseksi sommitelmaksi luvussa Alma 36".(4) Tämä Alman nuorena puhumien spontaanien lauseiden kierrätys, jossa hän kertoi uudelleen tarinan muutoksestaan pojalleen Helamanille useita vuosia myöhemmin, tarjoaa vahvan näytön siitä, että Alma 36:n rakenne oli harkittu ja tarkoituksellinen.
Welch, joka löysi kiasmin Mormonin kirjasta ollessaan lähetyssaarnaajana Saksassa vuonna 1967,(5) julkaisi ensin Alma 36: n kiastisen rakenteen vuonna 1969 (ks. kaavio alla - aakkosilla selvennetyn version löydät täältä).(6) Siitä lähtien Alma 36:n rakenteeseen on kohdistunut jatkuvaa huomiota ja tarkastelua, tarkentaen paitsi kiasmin kokonaisuutta, myös tuoden esiin useita alirakenteita.(7)
Huolelliset havainnoijat ovat nähneet tulkinnan kannalta tärkeäksi sen, että vahvan kiastisen rakenteen huipentuma esiintyy yleensä sen keskikohdassa. Nils Lund esitti asian seuraavasti: ”Keskikohta on aina käännekohta. . . . Keskikohdassa tapahtuu usein muutos ajattelun suunnassa, ja siinä esitetään vastakohdan rakentamisen kautta tiedostamista edistävä ajatus, joka käynnistää suunnanvaihdon keskikohdassa. . . . Siksi huipentuma on keskellä, ei lopussa, jossa me odottaisimme sen olevan”(8) Tämä tarkoituksellisesti laaditun kiasmin piirre, joka selvästi esiintyy Alma 36: ssa, auttaa lukijoita erottamaan koko tekstin avainkohdan.
Vaikka jotkut ovat kyseenalaistaneet kertomuksen ehdottoman kiastisuuden,(9) sekä erottaviin tuntomerkkeihin pohjautuvat arvioinnit että tilastolliset tarkastelut osoittavat edelleen, että Alma 36:n kiastinen rakenne ei todennäköisesti ole sattuma.(10) Welch päätteli: ”Arvioituani satoja kiasmeiksi esitettyjä rakenteita monentyyppisissä pitkähköissä teksteissä, olen havainnut, että ainoastaan muutamat tekstit täyttävät selkeästi suunnitelmallisen, onnistuneen kiasmin ehdot. Alma 36 on yksi parhaimmista.”(11)
Alkuperäinen artikkeli: BMC Team: "Why Was Alma Converted?" Book of Mormon Central KnoWhy nro 144, 15.7.2016
Tiedä
Millään muulla tapahtumalla ei ollut suurempaa vaikutusta Alman elämään, kuin noilla kolmella täydelliseen muutokseen johtaneella päivällä, jotka hän vietti kärsimysten piinaamana sen jälkeen kun enkeli oli häntä nuhdellut.(1) Tämän kokemuksen sisältämät teemat täyttävät hänen saarnansa,(2) ja ainakin kolme erilaista kertomusta siitä on tallennettu Mormonin kirjaan (Moosia 27; Alma 36, 38). Näiden kertomusten yksityiskohtainen vertailu viittaa vahvasti siihen, että kaikki kolme ovat merkittävältä osin Alman itsensä kertomia.(3) Näistä kertomuksista Alma 36 erottuu kaikkein täydellisimpänä ja huolellisesti laadittuna.
John W. Welch totesi, että Alman alkuperäisten sanojen ”äkilliset vastakohtaisesti rinnakkaiset ilmaisut” jakeissa Moosia 27: 29–30 on "järjestelty uudelleen mestarillisesti muotoilluksi kiastiseksi sommitelmaksi luvussa Alma 36".(4) Tämä Alman nuorena puhumien spontaanien lauseiden kierrätys, jossa hän kertoi uudelleen tarinan muutoksestaan pojalleen Helamanille useita vuosia myöhemmin, tarjoaa vahvan näytön siitä, että Alma 36:n rakenne oli harkittu ja tarkoituksellinen.
Welch, joka löysi kiasmin Mormonin kirjasta ollessaan lähetyssaarnaajana Saksassa vuonna 1967,(5) julkaisi ensin Alma 36: n kiastisen rakenteen vuonna 1969 (ks. kaavio alla - aakkosilla selvennetyn version löydät täältä).(6) Siitä lähtien Alma 36:n rakenteeseen on kohdistunut jatkuvaa huomiota ja tarkastelua, tarkentaen paitsi kiasmin kokonaisuutta, myös tuoden esiin useita alirakenteita.(7)
Kuva: Book of Mormon Central (alkup. kuvan muokkaus ja suomennos). Teksti: Mormonin kirja - oppilaan kirja, Uskontoinstituutti, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.
Vaikka jotkut ovat kyseenalaistaneet kertomuksen ehdottoman kiastisuuden,(9) sekä erottaviin tuntomerkkeihin pohjautuvat arvioinnit että tilastolliset tarkastelut osoittavat edelleen, että Alma 36:n kiastinen rakenne ei todennäköisesti ole sattuma.(10) Welch päätteli: ”Arvioituani satoja kiasmeiksi esitettyjä rakenteita monentyyppisissä pitkähköissä teksteissä, olen havainnut, että ainoastaan muutamat tekstit täyttävät selkeästi suunnitelmallisen, onnistuneen kiasmin ehdot. Alma 36 on yksi parhaimmista.”(11)
Miksi
Hyvin kirjoitetun, tyylikkään kiasmin tuottaminen on haastavaa ja vaikeaa. Welchin mukaan, ”jos kirjoittaja käyttää kiasmia mekaanisesti, se voi tuottaa jäykän, kuivakiskoisen tekstin (huonon tuloksen tekijältä, joka käyttää väärin taiteen välinettä).”(12) Näin ei ole Alma 36: n tapauksessa, jossa teksti siirtyy sujuvasti vaiheesta toiseen, kunnes se saavuttaa huipennuksen keskikohdassa, ja purkautuu sitten vaivattomasti samaa polkua alas.(13)
Alma … ei vain kiinnitä ajatusten luetteloita yhteen yhdessä järjestyksessä ja seuraa sitten kömpelösti ja orjallisesti askeleitaan tuon luettelon läpi päinvastaisessa järjestyksessä. Hänen työssään on taitavan, pienetkin yksityiskohdat huomioivan kirjoittajan tunnusmerkit, ja hän hallitsee täysin tämän vaikean ilmaisutavan hyvän käyttötaidon.(14)
Grant Hardy huomautti, että Alman kertomus siirtyy julkisesta omakohtaiseen ja sitten yksityiseen ja sen jälkeen takaisin.(15) Hardy havaitsi kautta koko kertomuksen esiintyvän merkittävän yksityiskohdan: ”Jumala on läsnä kaikissa vaiheissa”. Niinpä Hardy pohtikin, että "Alma 36: n järjestys ja tarkoituksenmukainen muotoilu tuo mieleen maailman, jossa Jumala ... on ohjaimissa, jossa yksilöiden elämä asettuu luontevasti osaksi jotain kaikenkattavaa ... suunnitelmaa".(16)
Jeesus Kristus ja hänen sovitusvoimansa ovat keskeisiä tuossa suunnitelmassa. Vaikka Alma painotti enkelin kohtaamista joissakin tapauksissa,(17) enkelin ilmestyminen ei kuitenkaan aiheuttanut Almassa mielenmuutosta. Alma 36: n kiastinen rakenne ohjaa todellakin lukijaa kaunopuheisesti ja tehokkaasti keskeisimmin ja painokkaimmin kohti Alman välitöntä ja henkilökohtaista Jeesuksen Kristuksen kohtaamista. Welch totesi:
Luvun rakenne viestii voimakkaasti Alman henkilökohtaisista kokemuksista, sillä hänen kääntymyksensä keskeinen käännekohta tuli juuri kun hän kutsui Jeesuksen Kristuksen nimeä ja pyysi armoa. Mikään Alman kääntymisessä ei ollut tärkeämpää kuin tämä - ei enkelin ulkomuoto eikä hänen isänsä ja pappien rukoukset. Aivan kuten tämä oli Alman elämänkin käännekohta, hän tekee siitä myös tämän upean sommitelman keskikohdan.(18)
Tämän merkittävän kirjallisen rakenteen tavoitteena on korostaa dramaattista täyskäännöstä Alman elämässä, vastaten mahdollisimman vakuuttavasti kysymykseen: "Miksi Alma kääntyi?" Tuo täyskäännös tapahtui, kun hän muisti isänsä puhuvan ”erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tulemisesta sovittamaan maailman synnit”, joka sai hänet huudahtamaan: “Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana.”(Alma 36:17–18).
Tästä käännekohdasta lähtien kiastinen kuvio kuvastaa sitä, mitä Noel B. Reynolds nimitti ”käänteiseksi polariteetiksi tekstin rinnakkaisten osioiden välillä”.(19) Kun hän kerran oli "monien syntien[sä] muiston raastama" (Alma 36:17), nyt syntien... muisto ei enää raastanut [häntä] (v. 19). Kun kerran oli ”tuomitun sielun tuskat” (jae 16), nyt ”sielu... täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuska... oli ollut!” (jae 20).
Täyskäännös etenee keskikohdasta, kunnes Alman pyrkimys "hävittää... Jumalan kirkkoa" (Alma 36: 6) asetetaan vastakkain hänen uuden, lakkaamattoman pyrkimyksensä kanssa "johdattaa... sieluja parannukseen," (jae 24). Tästä täyskäännöksestä Welch päätteli: "Viesti on selkeä: Kristuksen sovitus ja ihmisen siihen vastaava murtuneen sydämen ja katuvan mielen uhri ovat keskeisiä anteeksiannon saamiseksi Jumalalta." (20)
On vaikea kuvitella mitä tahansa kirjallista muotoa käytettäväksi tehokkaammin kuin tätä laajennettua kiasmia kuvaamaan sovituksen muuttavaa vaikutusta yksilöiden elämässä kaikkialla maailmassa. Monet ovat tunteneet kuten Alma tunsi. Niinpä Alma 36 vaikuttaa luonnollisesti ja voimakkaasti lukijoihin kaikkialla.(21) Kun tunnettu raamatuntutkija David Noel Freedman oli lukenut Alma 36:a Welchin kanssa, hän kommentoi: ”Mormonit ovat hyvin onnekkaita. Heidän kirjansa on todella upea.”(22) Alma 36:n laaja-alaisen tutkimisen jälkeen Welch päätteli:
Tämä teksti on yksi parhaimmista kiasmin käyttötavoista, joita voidaan kuvitella. Se ansaitsee suuren kunnioituksen ja tunnustuksen. Monimutkaisuudestaan huolimatta luvun tarkoitus on sekä yksinkertainen että syvällinen. Alman sanat ovat sekä innoitettuja että innoittavia, uskonnollisia että kirjallisia, historiallisia että ajattomia, selkeitä ja kuitenkin monitahoisia - se on teksti, joka ansaitsee pohdintaa monien vuosien ajan tästä eteenpäin.(23)
Lisälukemista
John W. Welch: “A Masterpiece: Alma 36,” teoksessa Rediscovering the Book of Mormon: Insights You May Have Missed Before, toim. John L. Sorenson and Melvin J. Thorne (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1991), 114–131.
John W. Welch: “Chiasmus in Alma 36,” FARMS Preliminary Report (1989).
John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” teoksessa Book of Mormon Authorship: New Light on Ancient Origins, toim. Noel B. Reynolds (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1982; uusintajulkaisu: FARMS, 1996), 33–52.
Viitteet
1.Alman kokemus on hämmästyttävän samanlainen kuin koettelemukset, jotka muinaisen Väli-Amerikan rituaaliasiantuntijat käyvät läpi tullakseen parantajiksi ja uskonnollisiksi johtajiksi. Ks. Mark Alan Wright: “‘According to Their Language, unto Their Understanding’: The Cultural Context of Hierophanies and Theophanies in Latter-day Saint Canon,” Studies in the Bible and Antiquity 3 (2011): 58–64; Mark Alan Wright: “Nephite Daykeepers: Ritual Specialists in Mesoamerica and the Book of Mormon,” teoksessa Ancient Temple Worship: Proceedings of the Expound Symposium, 14. 5. 2011, toim. Matthew B. Brown, Jeffrey M. Bradshaw, Stephen D. Ricks, and John S. Thompson (Salt Lake City and Orem, UT: Eborn Books and Interpreter Foundation, 2014), 247–252.
2.S. Kent Brown: “Alma’s Conversion: Reminiscences in His Sermons,” teoksessa The Book of Mormon: Alma, The Testimony of the Word, toim. Monte S. Nyman and Charles D. Tate Jr. (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1992), 141–156; uusintajulkaisu teoksessa S. Kent Brown: From Jerusalem to Zarahemla: Literary and Historical Studies of the Book of Mormon (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1998), 113–127. Ks. myös Grant Hardy: Understanding the Book of Mormon: A Reader’s Guide (New York, NY: Oxford University Press, 2010), 134–137.
3.John W. Welch: “Three Accounts of Alma’s Conversion,” teoksessa Reexploring the Book of Mormon: A Decade of New Research, toim. John W. Welch (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1992), 150–153; John W. Welch and J. Gregory Welch: Charting the Book of Mormon: Visual Aids for Personal Study and Teaching (Provo, UT: FARMS, 199), taulukot 106–107.
4.Welch: “Three Accounts of Alma’s Conversion,” 152.
5.Ks. John W. Welch: “The Discovery of Chiasmus in the Book of Mormon: Forty Years Later,” Journal of Book of Mormon Studies 16, nro. 2 (2007): 74–87, 99; John W. Welch: “Forty-Five Years of Chiasmus Conversations: Correspondence, Criteria, and Creativity,” esitelmä 2012 FAIR konferenssissa; J. Gregory Welch: “The Amazing True Story of How Chiasmus was Discovered in the Book of Mormon,” online video, 1.9.2015, online osoitteessa bookofmormoncentral.org.
6.John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” BYU Studies 10, no. 3 (1969): 69–83. Ks. myös John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” teoksessa Book of Mormon Authorship: New Light on Ancient Origins, toim. Noel B. Reynolds (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1982; uusintajulkaisu, FARMS, 1996), 33–52; John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” teoksessa Chiasmus in Antiquity: Structures, Analysis, Exegesis, toim. John W. Welch (Provo, UT: Research Press, 1999), 198–210. Taulukko otettu julkaisusta Welch and Welch: Charting the Book of Mormon, 132.
7.See John W. Welch: “Chiasmus in Alma 36,” FARMS Preliminary Report (1989); John W. Welch: “A Masterpiece: Alma 36,” teoksessa Rediscovering the Book of Mormon: Insights You May Have Missed Before, toim. John L. Sorenson and Melvin J. Thorne (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1991), 114–131; Grant Hardy: Understanding the Book of Mormon: A Reader’s Guide (New York, NY: Oxford University Press, 2010), 137–142; Noel B. Reynolds: “Rethinking Alma 36,” hallussamme oleva julkaisematon artikkeli. Alma 36:n koko rakenne on myös esitetty julkaisussa Donald W. Parry, toim.: Poetic Parallelisms in the Book of Mormon: The Complete Text Reformatted (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2007), 318–321.
8.Nils Wilhelm Lund: Chiasmus in the New Testament (Chapel Hill, NC: University of North Carolina Press, 1942), 40–41, 46.
9.Ks. Earl M. Wunderli: “Criteria of Alma 36 as an Extended Chiasm,” Dialogue: A Journal of Mormon Thought 38, nro. 4 (2005): 97–112; Brant A. Gardner: Second Witness: Analytical and Contextual Commentary on the Book of Mormon, 6 vols. (Salt Lake City, UT: Greg Kofford Books, 2007), 4:495–497. Joseph M. Spencer: An Other Testament: On Typology, 2nd edition (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2016), 1–32 esittää, että vaikka "teksti näyttää olevan rakennettu kiastiseksi kertomukseksi" (p. 4), vain alku ja loppu (vv. 1–5, 26–30) ovat kiastisia, ytimen (vv. 13–22) ollessa aivan erilaisen rakenteen ohjaama.
10.Arviointikriteerien osalta, ks. Welch: “A Masterpiece,” 129–130; Welch: “Chiasmus in Alma 36,” 26–35. Kiasman arviointikriteerien selityksen osalta, ks. John W. Welch: “Criteria for Identifying and Evaluating the Presence of Chiasmus,” Journal of Book of Mormon Studies 4, nro. 2 (1995): 1–14. Ks. myös “Criteria Chart,” verkkojulkaisussa Chiasmus Resources, online osoitteessa http://chiasmusresources.johnwwelchresources.com/. Tilastollisen arvioinnin osalta ks. Boyd F. Edwards and Farrell W. Edwards: “Does Chiasmus Appear in the Book of Mormon by Chance?,” BYU Studies 43, no. 2 (2004): 103–130; Boyd F. Edwards and Farrell W. Edwards: “Response to Earl Wunderli’s ‘Critique of Alma 36 as an Extended Chiasm’,” Dialogue: A Journal of Mormon Thought 39, no. 3 (2006): 164–169.
11.Welch: “A Masterpiece,” 116.
12.Welch: “A Masterpiece,” 128.
13.Welch: “A Masterpiece,” 127–128; Welch: “Chiasmus in Alma 36,” 24–25.
14.Welch: “A Masterpiece,” 128.
15.Hardy: Understanding the Book of Mormon, 140.
16.Hardy: Understanding the Book of Mormon, 140–141.
17.See Book of Mormon Central: “Why Did the Angel Speak to Alma with a Voice of Thunder? (Mosiah 27:11),” KnoWhy 105 (May 23.5.2015).
18.Welch: “A Masterpiece,” 118. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon” (1982), 51: “Kiasmi antaa Almalle mahdollisuuden asettaa koko elämänsä käännekohta tarkalleen tämän luvun käännöskohtaan: Kristus kuuluu tulevan sovituksen vaikutusten vuoksi molempien keskipisteeseen. Verrattuna Moosia 27: ssä kirjattuun äkilliseen antiteettisiin parallelismeihin, jotka löytyvät tämän tapahtuman kertomuksesta, Alma 36:n kiasmi on monumentaalinen ja merkityksellinen. Kiastinen rakenne vahvistaa Alman kääntymisen merkitystä ja niiden hengellisten todellisuuksien keskeisyyttä, joiden ympärille se kiertyi." Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” (1999), 207: “Alman taiteellisesta herkkyydestä kertoo paljon, että hän onnistuu asettamaan elämänsä käännekohdan tämän luvun käännekohtaan. Näyttää siltä, että tällaisia vaikutuksia ei esiinny ilman suunnittelua.”
19.Reynolds: “Rethinking Alma 36,” 6.
20.Welch: “A Masterpiece,” 127.
21.Samalla tavoin toinen klassinen kääntymiskertomus, jonka viehätysvoima on ulottunut laajalle, on Joona, joka vastusti Herran kehotusta hänelle toimia parannuksen evankeliumin sanansaattajana Nineven kaupungille. Kuten äskettäin on havaittu, ”Joonan kirjan kiastinen rakenne viittaa siihen, että se oli tarkoituksella muokattu keskittymään Joonan pelastuksen huudahdukseen (2:4–6), tämän tekstin fyysiseen keskipisteeseen ja hengelliseen ytimeen.” Ks. David Randall Scott: “The Book of Jonah: Foreshadowings of Jesus as the Christ,” BYU Studies Quarterly 53, nro. 3 (2014): 173–174.
22.Lainattu artikkelista John W. Welch: “What Does Chiasmus in the Book of Mormon Prove?” teoksessa Book of Mormon Authorship Revisited: The Evidence for Ancient Origins, toim. Noel B. Reynolds (Provo, UT: FARMS, 1997), 206.
23.Welch: “A Masterpiece,” 131.
Tämän tekstin aiheeseen liittyvät myös julkaisut "Toivon ja lohdun oppi" sekä "Uskallanko toivoa?"
Hyvin kirjoitetun, tyylikkään kiasmin tuottaminen on haastavaa ja vaikeaa. Welchin mukaan, ”jos kirjoittaja käyttää kiasmia mekaanisesti, se voi tuottaa jäykän, kuivakiskoisen tekstin (huonon tuloksen tekijältä, joka käyttää väärin taiteen välinettä).”(12) Näin ei ole Alma 36: n tapauksessa, jossa teksti siirtyy sujuvasti vaiheesta toiseen, kunnes se saavuttaa huipennuksen keskikohdassa, ja purkautuu sitten vaivattomasti samaa polkua alas.(13)
Alma … ei vain kiinnitä ajatusten luetteloita yhteen yhdessä järjestyksessä ja seuraa sitten kömpelösti ja orjallisesti askeleitaan tuon luettelon läpi päinvastaisessa järjestyksessä. Hänen työssään on taitavan, pienetkin yksityiskohdat huomioivan kirjoittajan tunnusmerkit, ja hän hallitsee täysin tämän vaikean ilmaisutavan hyvän käyttötaidon.(14)
Grant Hardy huomautti, että Alman kertomus siirtyy julkisesta omakohtaiseen ja sitten yksityiseen ja sen jälkeen takaisin.(15) Hardy havaitsi kautta koko kertomuksen esiintyvän merkittävän yksityiskohdan: ”Jumala on läsnä kaikissa vaiheissa”. Niinpä Hardy pohtikin, että "Alma 36: n järjestys ja tarkoituksenmukainen muotoilu tuo mieleen maailman, jossa Jumala ... on ohjaimissa, jossa yksilöiden elämä asettuu luontevasti osaksi jotain kaikenkattavaa ... suunnitelmaa".(16)
Jeesus Kristus ja hänen sovitusvoimansa ovat keskeisiä tuossa suunnitelmassa. Vaikka Alma painotti enkelin kohtaamista joissakin tapauksissa,(17) enkelin ilmestyminen ei kuitenkaan aiheuttanut Almassa mielenmuutosta. Alma 36: n kiastinen rakenne ohjaa todellakin lukijaa kaunopuheisesti ja tehokkaasti keskeisimmin ja painokkaimmin kohti Alman välitöntä ja henkilökohtaista Jeesuksen Kristuksen kohtaamista. Welch totesi:
Luvun rakenne viestii voimakkaasti Alman henkilökohtaisista kokemuksista, sillä hänen kääntymyksensä keskeinen käännekohta tuli juuri kun hän kutsui Jeesuksen Kristuksen nimeä ja pyysi armoa. Mikään Alman kääntymisessä ei ollut tärkeämpää kuin tämä - ei enkelin ulkomuoto eikä hänen isänsä ja pappien rukoukset. Aivan kuten tämä oli Alman elämänkin käännekohta, hän tekee siitä myös tämän upean sommitelman keskikohdan.(18)
Tämän merkittävän kirjallisen rakenteen tavoitteena on korostaa dramaattista täyskäännöstä Alman elämässä, vastaten mahdollisimman vakuuttavasti kysymykseen: "Miksi Alma kääntyi?" Tuo täyskäännös tapahtui, kun hän muisti isänsä puhuvan ”erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tulemisesta sovittamaan maailman synnit”, joka sai hänet huudahtamaan: “Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana.”(Alma 36:17–18).
Tästä käännekohdasta lähtien kiastinen kuvio kuvastaa sitä, mitä Noel B. Reynolds nimitti ”käänteiseksi polariteetiksi tekstin rinnakkaisten osioiden välillä”.(19) Kun hän kerran oli "monien syntien[sä] muiston raastama" (Alma 36:17), nyt syntien... muisto ei enää raastanut [häntä] (v. 19). Kun kerran oli ”tuomitun sielun tuskat” (jae 16), nyt ”sielu... täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuska... oli ollut!” (jae 20).
Täyskäännös etenee keskikohdasta, kunnes Alman pyrkimys "hävittää... Jumalan kirkkoa" (Alma 36: 6) asetetaan vastakkain hänen uuden, lakkaamattoman pyrkimyksensä kanssa "johdattaa... sieluja parannukseen," (jae 24). Tästä täyskäännöksestä Welch päätteli: "Viesti on selkeä: Kristuksen sovitus ja ihmisen siihen vastaava murtuneen sydämen ja katuvan mielen uhri ovat keskeisiä anteeksiannon saamiseksi Jumalalta." (20)
On vaikea kuvitella mitä tahansa kirjallista muotoa käytettäväksi tehokkaammin kuin tätä laajennettua kiasmia kuvaamaan sovituksen muuttavaa vaikutusta yksilöiden elämässä kaikkialla maailmassa. Monet ovat tunteneet kuten Alma tunsi. Niinpä Alma 36 vaikuttaa luonnollisesti ja voimakkaasti lukijoihin kaikkialla.(21) Kun tunnettu raamatuntutkija David Noel Freedman oli lukenut Alma 36:a Welchin kanssa, hän kommentoi: ”Mormonit ovat hyvin onnekkaita. Heidän kirjansa on todella upea.”(22) Alma 36:n laaja-alaisen tutkimisen jälkeen Welch päätteli:
Tämä teksti on yksi parhaimmista kiasmin käyttötavoista, joita voidaan kuvitella. Se ansaitsee suuren kunnioituksen ja tunnustuksen. Monimutkaisuudestaan huolimatta luvun tarkoitus on sekä yksinkertainen että syvällinen. Alman sanat ovat sekä innoitettuja että innoittavia, uskonnollisia että kirjallisia, historiallisia että ajattomia, selkeitä ja kuitenkin monitahoisia - se on teksti, joka ansaitsee pohdintaa monien vuosien ajan tästä eteenpäin.(23)
Kuva: ASL 2016.
Lisälukemista
John W. Welch: “A Masterpiece: Alma 36,” teoksessa Rediscovering the Book of Mormon: Insights You May Have Missed Before, toim. John L. Sorenson and Melvin J. Thorne (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1991), 114–131.
John W. Welch: “Chiasmus in Alma 36,” FARMS Preliminary Report (1989).
John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” teoksessa Book of Mormon Authorship: New Light on Ancient Origins, toim. Noel B. Reynolds (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1982; uusintajulkaisu: FARMS, 1996), 33–52.
Viitteet
1.Alman kokemus on hämmästyttävän samanlainen kuin koettelemukset, jotka muinaisen Väli-Amerikan rituaaliasiantuntijat käyvät läpi tullakseen parantajiksi ja uskonnollisiksi johtajiksi. Ks. Mark Alan Wright: “‘According to Their Language, unto Their Understanding’: The Cultural Context of Hierophanies and Theophanies in Latter-day Saint Canon,” Studies in the Bible and Antiquity 3 (2011): 58–64; Mark Alan Wright: “Nephite Daykeepers: Ritual Specialists in Mesoamerica and the Book of Mormon,” teoksessa Ancient Temple Worship: Proceedings of the Expound Symposium, 14. 5. 2011, toim. Matthew B. Brown, Jeffrey M. Bradshaw, Stephen D. Ricks, and John S. Thompson (Salt Lake City and Orem, UT: Eborn Books and Interpreter Foundation, 2014), 247–252.
2.S. Kent Brown: “Alma’s Conversion: Reminiscences in His Sermons,” teoksessa The Book of Mormon: Alma, The Testimony of the Word, toim. Monte S. Nyman and Charles D. Tate Jr. (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1992), 141–156; uusintajulkaisu teoksessa S. Kent Brown: From Jerusalem to Zarahemla: Literary and Historical Studies of the Book of Mormon (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1998), 113–127. Ks. myös Grant Hardy: Understanding the Book of Mormon: A Reader’s Guide (New York, NY: Oxford University Press, 2010), 134–137.
3.John W. Welch: “Three Accounts of Alma’s Conversion,” teoksessa Reexploring the Book of Mormon: A Decade of New Research, toim. John W. Welch (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1992), 150–153; John W. Welch and J. Gregory Welch: Charting the Book of Mormon: Visual Aids for Personal Study and Teaching (Provo, UT: FARMS, 199), taulukot 106–107.
4.Welch: “Three Accounts of Alma’s Conversion,” 152.
5.Ks. John W. Welch: “The Discovery of Chiasmus in the Book of Mormon: Forty Years Later,” Journal of Book of Mormon Studies 16, nro. 2 (2007): 74–87, 99; John W. Welch: “Forty-Five Years of Chiasmus Conversations: Correspondence, Criteria, and Creativity,” esitelmä 2012 FAIR konferenssissa; J. Gregory Welch: “The Amazing True Story of How Chiasmus was Discovered in the Book of Mormon,” online video, 1.9.2015, online osoitteessa bookofmormoncentral.org.
6.John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” BYU Studies 10, no. 3 (1969): 69–83. Ks. myös John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” teoksessa Book of Mormon Authorship: New Light on Ancient Origins, toim. Noel B. Reynolds (Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1982; uusintajulkaisu, FARMS, 1996), 33–52; John W. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” teoksessa Chiasmus in Antiquity: Structures, Analysis, Exegesis, toim. John W. Welch (Provo, UT: Research Press, 1999), 198–210. Taulukko otettu julkaisusta Welch and Welch: Charting the Book of Mormon, 132.
7.See John W. Welch: “Chiasmus in Alma 36,” FARMS Preliminary Report (1989); John W. Welch: “A Masterpiece: Alma 36,” teoksessa Rediscovering the Book of Mormon: Insights You May Have Missed Before, toim. John L. Sorenson and Melvin J. Thorne (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1991), 114–131; Grant Hardy: Understanding the Book of Mormon: A Reader’s Guide (New York, NY: Oxford University Press, 2010), 137–142; Noel B. Reynolds: “Rethinking Alma 36,” hallussamme oleva julkaisematon artikkeli. Alma 36:n koko rakenne on myös esitetty julkaisussa Donald W. Parry, toim.: Poetic Parallelisms in the Book of Mormon: The Complete Text Reformatted (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2007), 318–321.
8.Nils Wilhelm Lund: Chiasmus in the New Testament (Chapel Hill, NC: University of North Carolina Press, 1942), 40–41, 46.
9.Ks. Earl M. Wunderli: “Criteria of Alma 36 as an Extended Chiasm,” Dialogue: A Journal of Mormon Thought 38, nro. 4 (2005): 97–112; Brant A. Gardner: Second Witness: Analytical and Contextual Commentary on the Book of Mormon, 6 vols. (Salt Lake City, UT: Greg Kofford Books, 2007), 4:495–497. Joseph M. Spencer: An Other Testament: On Typology, 2nd edition (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2016), 1–32 esittää, että vaikka "teksti näyttää olevan rakennettu kiastiseksi kertomukseksi" (p. 4), vain alku ja loppu (vv. 1–5, 26–30) ovat kiastisia, ytimen (vv. 13–22) ollessa aivan erilaisen rakenteen ohjaama.
10.Arviointikriteerien osalta, ks. Welch: “A Masterpiece,” 129–130; Welch: “Chiasmus in Alma 36,” 26–35. Kiasman arviointikriteerien selityksen osalta, ks. John W. Welch: “Criteria for Identifying and Evaluating the Presence of Chiasmus,” Journal of Book of Mormon Studies 4, nro. 2 (1995): 1–14. Ks. myös “Criteria Chart,” verkkojulkaisussa Chiasmus Resources, online osoitteessa http://chiasmusresources.johnwwelchresources.com/. Tilastollisen arvioinnin osalta ks. Boyd F. Edwards and Farrell W. Edwards: “Does Chiasmus Appear in the Book of Mormon by Chance?,” BYU Studies 43, no. 2 (2004): 103–130; Boyd F. Edwards and Farrell W. Edwards: “Response to Earl Wunderli’s ‘Critique of Alma 36 as an Extended Chiasm’,” Dialogue: A Journal of Mormon Thought 39, no. 3 (2006): 164–169.
11.Welch: “A Masterpiece,” 116.
12.Welch: “A Masterpiece,” 128.
13.Welch: “A Masterpiece,” 127–128; Welch: “Chiasmus in Alma 36,” 24–25.
14.Welch: “A Masterpiece,” 128.
15.Hardy: Understanding the Book of Mormon, 140.
16.Hardy: Understanding the Book of Mormon, 140–141.
17.See Book of Mormon Central: “Why Did the Angel Speak to Alma with a Voice of Thunder? (Mosiah 27:11),” KnoWhy 105 (May 23.5.2015).
18.Welch: “A Masterpiece,” 118. Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon” (1982), 51: “Kiasmi antaa Almalle mahdollisuuden asettaa koko elämänsä käännekohta tarkalleen tämän luvun käännöskohtaan: Kristus kuuluu tulevan sovituksen vaikutusten vuoksi molempien keskipisteeseen. Verrattuna Moosia 27: ssä kirjattuun äkilliseen antiteettisiin parallelismeihin, jotka löytyvät tämän tapahtuman kertomuksesta, Alma 36:n kiasmi on monumentaalinen ja merkityksellinen. Kiastinen rakenne vahvistaa Alman kääntymisen merkitystä ja niiden hengellisten todellisuuksien keskeisyyttä, joiden ympärille se kiertyi." Welch: “Chiasmus in the Book of Mormon,” (1999), 207: “Alman taiteellisesta herkkyydestä kertoo paljon, että hän onnistuu asettamaan elämänsä käännekohdan tämän luvun käännekohtaan. Näyttää siltä, että tällaisia vaikutuksia ei esiinny ilman suunnittelua.”
19.Reynolds: “Rethinking Alma 36,” 6.
20.Welch: “A Masterpiece,” 127.
21.Samalla tavoin toinen klassinen kääntymiskertomus, jonka viehätysvoima on ulottunut laajalle, on Joona, joka vastusti Herran kehotusta hänelle toimia parannuksen evankeliumin sanansaattajana Nineven kaupungille. Kuten äskettäin on havaittu, ”Joonan kirjan kiastinen rakenne viittaa siihen, että se oli tarkoituksella muokattu keskittymään Joonan pelastuksen huudahdukseen (2:4–6), tämän tekstin fyysiseen keskipisteeseen ja hengelliseen ytimeen.” Ks. David Randall Scott: “The Book of Jonah: Foreshadowings of Jesus as the Christ,” BYU Studies Quarterly 53, nro. 3 (2014): 173–174.
22.Lainattu artikkelista John W. Welch: “What Does Chiasmus in the Book of Mormon Prove?” teoksessa Book of Mormon Authorship Revisited: The Evidence for Ancient Origins, toim. Noel B. Reynolds (Provo, UT: FARMS, 1997), 206.
23.Welch: “A Masterpiece,” 131.
______________________
Tämän tekstin aiheeseen liittyvät myös julkaisut "Toivon ja lohdun oppi" sekä "Uskallanko toivoa?"