MITÄ TARKOITTAA PUHUMINEN ENKELIEN KIELELLÄ?
“Ettekö muista minun sanoneen teille, että saatuanne Pyhän Hengen te voisitte puhua enkelien kielellä? Ja nyt, kuinka te voisitte puhua enkelien kielellä muutoin kuin Pyhän Hengen avulla?” (2.Nefi 32:2)
Ylösnoussut Kristus, palvelevat enkelit ja nefiläiset lapset. Kuvaleike Walter Ranen maalauksesta (via Book of Mormon Central). Vrt. kohdat 3.Nefi 17:16-17,24; 26:14-16.
Tiedä
Kun Nefi esitti keskeiset osat ”Kristuksen opissa”(1), hän mainitsi pystyvänsä ”puhu[maan] enkelien kielellä ja huuta[maan] ylistystä Israelin Pyhälle.” (2.Nefi 31:13–14). Tämän oudon ilmauksen on täytynyt olla hämmentävää hänen kansalleen, koska Nefi lisäsi sen jälkeen: ”luulen, että te pohdiskelette jonkin verran sydämessänne sitä, mitä teidän pitäisi tehdä mentyänne sisälle oikealla tavalla [alkup.: "by the way" - mahd. suorempia suomennoksia: tien kautta/avulla, tietä pitkin (suom. huom.)]” (2.Nefi 32:1).
Vastauksena kansansa hämmennykseen Nefi selitti: ”Ettekö muista minun sanoneen teille, että saatuanne Pyhän Hengen te voisitte puhua enkelien kielellä? Ja nyt, kuinka te voisitte puhua enkelien kielellä muutoin kuin Pyhän Hengen avulla? Enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja.”(2.Nefi 32:2–3).
Filosofian ja teologian tutkija Joseph M. Spencer esitti äskettäin, että Lehin vuorovaikutus enkeli-olentojen kanssa luvussa 1.Nefi 1 saattaa valaista jonkin verran sitä, mitä ”puhua enkelien kielellä” tarkoittaa. Erityisesti Spencer huomioi kielenkäytön samankaltaisuuden kohdassa 1.Nefi 1:8, jossa Lehi näki ”Jumalan istumassa valtaistuimellaan ympärillään lukemattomia enkelijoukkoja laulamassa ja ylistämässä Jumalaansa.” ja kohdassa 2.Nefi 31:13, jossa Nefi sanoo: "te voitte puhua enkelien kielellä ja huutaa ylistystä Israelin Pyhälle."(2)
Laulaminen ja Jumalan ylistäminen on yksi taivaallisten joukkojen tehtävistä muinaisten israelilaisten uskomuksissa (ks. Psalmi 103:20–22).(3) Havaittuaan, että Lehi liittyi mukaan laulamaan kiitosta Jumalalle (1.Nefi 1:14), Spencer huomautti: ”Lehi näkee ensin koko tämän kohtauksen kaukaa, mutta yksi enkelihahmoista tuo hänelle kirjan ja sitten näyttää kutsuvan hänet enkeleiden kuoroon valtaistuimen ympärillä.”(4) MAP-tutkija John W. Welch havaitsi myös tämän yhteyden. ”[Lehi] liittyi spontaanisti ja kaunopuheisesti taivaalliseen joukkoon ylistäessään Jumalaa. Tällä tavoin hän liittyi toiminnallisesti, jos nyt ei periaatteellisesti, neuvostoon yhtenä sen jäsenistä.”(5)
Spencer esitti: "Nefi tarjoaa luvussa 2.Nefi 31 lupauksen, että kuuliainen voi, kuten Lehi oli tehnyt, liittyä enkelineuvostoon laulamaan ja huutamaan ylistystä."(6) Kohdan 2.Nefi 32:2–3 vertaaminen Nefin keskustelukokemukseen enkelin kanssa (1.Nefi 11) ja Jesajan taivaalliseen näkyyn (Jesaja 6, jota Nefi lainaa luvussa 2.Nefi 16), vahvistaa Spencerin esitystä.
Enkeli ohjasi Nefiä hänen laajan näkynsä läpi luvuissa 1.Nefi 11–14. Ennen kuin puhuu enkelin kanssa, Nefi on kuitenkin ”Herran hengen” haastateltavana (1.Nefi 11:1–6). MAP raamatuntutkija David Bokovoy on esittänyt, että Henki toimi ”neuvoston todistajana”, osoittaen Nefin kelvollisuuden saada korkeampaa tietoa jumalalliselta kokoukselta.(7) Nefi kykeni kokemuksessaan puhumaan enkelien kanssa Pyhän Hengen todistajavoiman kautta. (vrt. 2.Nefi 32:2–3).
Kohdassa 2.Nefi 31:13–14 ensin Nefi, sitten Poika, asettavat Pyhän Hengen vastaanottamisen ennakkoedellytykseksi puhumiselle enkelien kielellä. Kummassakin tapauksessa Pyhää Henkeä kutsutaan ”tulen kasteeksi” ja Nefi korostaa, että ”teidän syntienne anteeksianto" tulee ”tulen ja Pyhällä Hengen kautta” vesikasteen jälkeen (2.Nefi 31:17).(8)
Tässä on samanlaista kuvakieltä kuin Nefin lainaamassa Jesajan näyssä, jossa serafi (śārāf) - sana tarkoittaa ”palavaa tulta” - puhdistaa Jesajan synneistään asettamalla kuuman hiilen hänen suulleen (2.Nefi 16:6–7; Jes.6: 6-7). Jesajasta tulee sitten taivaallisten joukkojen jäsen ja hän puhuu/on mukana neuvostossa (2.Nefi 16:8; Jes. 6:8).(9) Toisin sanoen, sen jälkeen kun Jesaja oli puhdistettu synnistä tulella, hän puhui "enkelien kielellä.”
Nämä pyhät ilmaukset yhdistivät muinaisten ajatuksissa taivaan enkelit temppelin valkokaapuisten pappien kanssa. Jesaja oli temppelissä, kun hän näki ”tulisen” olennon (Jes. 6:6), ja Nefi oli korkealla vuorella - vertauskuvallisessa temppelissä - kun enkeli, peräti pyhä Herran Henki, saattoi häntä. (1.Nefi 11:11).(10)
Kun Lehi näki tulipatsaan laskeutuvan "kalliolle" (1.Nefi 1:6), se saattoi hyvinkin olla hänelle merkkinä Jumalan saapumisesta kalliolle rakennettuun temppeliin (Ps. 27:5). Niistä, jotka palvelivat Herran huoneessa, puhuttiin enkeleinä. Esimerkiksi Kuolleenmeren kääröjen kiitoslauluissa kaikista Herran neuvoston jäsenistä puhutaan ilmaisulla "he joilla on yhteinen osa Kasvojen enkeleiden kanssa [hepr. Mal'ak ha-Panim - Läsnäolon/Kasvojen enkeli]” (1QH 6).(11)
Varhaisissa kristillisissä kirjoituksissa tämä pitkään säilynyt kuvakieli toistui jatkuvasti: ”Kristityt opettajat sanoivat, että kirkko maan päällä oli kuin enkelit, sekä palvonnan että ykseyden suhteen”, ja niinpä Kleemens Roomalainen [k. 99] kehotti kristittyjä "ajattelemaan laajaa enkeleiden yhteisöä, jossa kaikki ovat valmiina palvelemaan [Jumalaa] hänen toiveidensa mukaisesti. . . . Samalla tavoin meidän itsemme tulisi tietoisessa ykseydessä huutaa hänen puoleensa kuin yhdellä äänellä, jos haluamme saada osan hänen ihanista suurista lupauksistaan.”(12)
Miksi
Nefin saatua vasta äskettäin valmiiksi temppelin rakennustyön ja vihkimisen luvatussa maassa, hänen ajatuksensa ja ilmaisunsa ammentavat vahvasti Herran huoneeseen liittyvistä aiheista. Tuossa pyhässä ympäristössä nuo virkailijat otettiin vastaan voimallisina ja arvovaltaisina puhujina, Herran ”enkeleinä” tai sanansaattajina tai palvelijoina.
Nykyisin kelvolliset myöhempien aikojen pyhät nousevat rituaalisesti Jumalan luo temppeleissä ympäri maailmaa.(13) Lehin, Nefin ja Jesajan kannalta tuo rituaalikokemus symboloi kirjaimellista nousua Herran luo. Tämä kutsu on näinä myöhempinä aikoina ulotettu jokaiselle, joka on kelvollinen tulemaan Herran luo ja korotetuksi taivaallisen kokouksen jäseneksi - yhdeksi Jumalan pojista/tyttäristä. (ks. Oppi ja liitot 76:50–62).
Luvuissa 2.Nefi 31–33 Nefi kutsuu koko kansansa “puhu[maan] enkelien kielellä ja huuta[maan] ylistystä Israelin Pyhälle.” (31:13), uudistamaan halukkuutensa tehdä liitto Isän kanssa (31:14). ), ”tietä[mään] se port[ti], josta [h]eidän tulee mennä sisälle.” (31:17) ja mentyään “sisälle” (31:18) kuulemaan Isän sanovan: ”Te saatte iankaikkisen elämän”. (31:20). Nefi lupaa, että Jumala ”pyhittä[ä] teidän tekonne. . . sielunne parhaaksi” (32:9), ja hän rukoilee jatkuvasti kansansa puolesta, ”että Herra Jumala pyhittää rukoukseni kansani hyväksi.” (33:3–4). Nämä ja muut temppeli-ilmaukset tässä ovat sopivia enkeli-pappien - jotka, totta kai, olivat kuolevaisia, mutta Jumalan pyhinä pyhitettyjä ja pyhiksi tehtyjä - ääneksi ja kieleksi.
Lopulta Nefi kutsuu kaikki lukijansa löytämään tavan päästä Herran luo ja osallistua jumalalliseen neuvostoon yhtenä "enkeleistä". Joseph Spencer viittaa tähän "enkeliytymisenä"(14), mutta koska "enkelit" tai taivaalliset joukot ovat jumalolentoja, joita Vanhassa testamentissa kutsutaan toisinaan "jumaliksi" ja "Jumalan pojiksi"(15), voitaisiin käyttää yleistä tieteellistä termiä "apoteoosi" (jumalaksi korottaminen, jumalaksi tuleminen).(16) myöhempien aikojen pyhät kutsuvat tätä tyypillisesti korotukseksi.
Jokainen, joka puhuu Pyhän Hengen innoittamana, on siinä olennaisen tärkeässä mielessä ”puhumassa enkelien kielellä” - ks. vanhin Jeffrey R. Hollandin puhe "Enkelien kieli"(17). Olemme kuitenkin tässä artikkelissa tutkineet toista ylevää merkitystä, joka rikastuttaa Nefin tarkasti muotoiltua kielenkäyttöä. Mormonin kirjan kauneuden, hienostuneisuuden ja monimuotoisuuden osoittamisen lisäksi tämä tulkinta tuo selkeyttä tuohon epätavalliseen sanontaan Nefin kirjoituksissa. Se toimii myös nykypäivänä pyhän jumalanpalveluksen innoittajana ja osoittaa, että yksi kirjan varhaisimmista profeetta-kirjoittajista opettaa merkittävää palautuksen oppia korotuksesta, jonka usein ajatellaan puuttuvan Mormonin kirjasta.
* * *
Lisälukemista:Neal Rappleye: “'With the Tongue of Angels': Angelic Speech as a Form of Deification,” Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 21 (2016): 303–323.
Joseph M. Spencer: An Other Testament: On Typology, 2. laitos (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2016), 49–57.
Robert L. Millet: “Tongue of Angels,” teoksessa Book of Mormon Reference Companion, toim. Dennis L. Largey (Salt Lake City, UT: Deseret Book, 2003), 757–758.
Viitteet:
1.Book of Mormon Central: “What is the Doctrine of Christ? (2 Nephi 31:21),” KnoWhy 58 (21.3.2016)
2.Ks. Joseph M. Spencer: An Other Testament: On Typology, 2nd edition (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2016), 51–52. Painotus kohdissa 1 Nephi 1:8 and 2.Nephi 31:13 heijastaa Spencerin omaa painotusta.
3.Ks. David E. Bokovoy: “On Christ and Covenants: An LDS Reading of Isaiah’s Prophetic Call,” Studies in the Bible and Antiquity 3 (2011): 38–39.
4.Spencer: An Other Testament, 51.
5.John W. Welch: “The Calling of Lehi as a Prophet in the World of Jerusalem,” teoksessa Glimpses of Lehi’s Jerusalem, toim. John W. Welch, David Rolph Seely, ja Jo Ann H. Seely (Provo, UT: FARMS, 2004), 432.
6.Spencer: An Other Testament, 52.
7.Ks. David Bokovoy: “‘Thou Knowest That I Believe’: Invoking the Spirit of the Lord as Council Witness in 1 Nephi 11,” Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 1 (2012): 1–23; Book of Mormon Central, “How Did God Call His Prophets in Ancient Times? (1 Nephi 15:8),” KnoWhy 17 (22.1.2016).
8.Book of Mormon Central: “What is the Purpose of Baptism in the Book of Mormon? (2 Nephi 31:6–7),” KnoWhy 59 (22.3.2016).
9.Saattaa myös olla merkityksellistä, että Lehin neuvostoa koskevaa näkyä edelsi "valopatsas".(1.Nephi 1:6).
10.Ks. Book of Mormon Central: “Has the Prophecy of the Lord’s House Established in the Mountains been Fulfilled? (2 Nephi 12:2):” KnoWhy 41 (23.2.2016).
11.Margaret Barker: On Earth as It Is in Heaven (Edinburgh: T&T Clark, 1995), 24.
12.1 Clement 34, lainaus ja käsittely teoksessa Margaret Barker: Temple Mysticism: An Introduction (London: SPCK, 2011), 71.
13.William J. Hamblin: “The Sôd of YHWH and the Endowment,” Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 4 (2013): 147–154.
14.Spencer: An Other Testament, 52.
15.Ks. Stephen O. Smoot: “The Divine Council in the Hebrew Bible and the Book of Mormon,” Studia Antiqua 12/2 (syksy 2013): 5–6 jumalallisen neuvoston jäseniin sovellettavien arvonimien listan osalta - mukana kuhunkin nimeen liittyviä raamatun kohtia.
16.Jumalaksi tulemisesta, ks. Keith E. Norman: “Deification: The Content of Athanasian Soteriology,” FARMS Occasional Papers 1 (2000). Ks. myös Barker: Temple Mysticism, 63-71, jossa hän selvittää ’elohimin, taivaan joukkojen ja läsnäolon enkeleiden yksikkö- ja monikkomuotoisuudet.
17.Jeffrey R. Holland: Enkelien kieli. Puhe Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferenssissa huhtikuussa 2007.