MIKSI SUKULUETTELOT OLIVAT TÄRKEITÄ MORMONIN KIRJAN KANSOILLE?
“Nyt, katso minä, Jarom, kirjoitan muutaman sanan isäni Enosin käskyn mukaisesti sukuluettelomme pitämiseksi.” (Jarom 1:1)
Suomennettuja otteita artikkelista BMC Team: Why Were Genealogies Important to Book of Mormon Peoples? Book of Mormon Central KnowWhy nro 76, 12.4.2016.
Tiedä
Sekä Jarom että Omni toteavat nimenomaisesti, että sukutieto on yksi pienille levyille kirjoittamisen tärkeimmistä syistä (Jarom 1:1; Omni 1:1). Sukutieto oli tosiaankin tärkeä Mormonin kirjan kirjoittajille, etenkin pienten levyjen kirjoittajille. Se oli yksi syy pronssilevyjen hankkimiseen, mutta Nefi antaa vain vähän sukutietoja, kun hän kertoo näiden levyjen sisällöstä (1.Nefi 3:3; 5:14: 6:1). Jarom ja Omni antavat myös kovin niukasti sukutietoja - äitejä ja perheenjäseniä ei koskaan mainita, vain välitön isä-poika-sukulinja.
- -
Ilmeisesti Nefi ei uskonut, että pienet levyt olisivat sopiva paikka pitkille esi-isien luetteloille (1.Nefi 6:1). Tämä näyttää kuitenkin olevan ristiriidassa Jaromin ja Omnin julistuksen kanssa, jonka mukaan he kirjoittivat ”sukuluettelomme pitämiseksi” (Omni 1:1). Kuinka he säilyttivät sukutuluettelon tallentamatta laajempaa sukutietoa?
- -
Kukin aikakirjanpitäjä, sekä pienillä levyillä että Mormonin lyhennelmässä, antoi riittävästi tietoja sukulinjansa rekonstruoimiseksi. Niitä on kuitenkin joskus vaikea pitää järjestyksessä. John W. Welch järkeili: "Sukuluettelon pitäminen on saattanut olla sivutuote tässä aikakirjanpidon perinteessä."(1)
Mormonin kirja - oppilaan kirja. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon koululaitos.
Sukulinjan jäljittäminen, toisin kuin laajan sukuhistorian selvittäminen, oli ensiarvoisen tärkeää muinaisille kirjoittajille sekä vanhassa että uudessa maailmassa. Vuonna 1976 John L. Sorenson totesi, että "Yleisesti ottaen - - Mormonin kirja on pappishallitsijoiden sukulinjan kertomus" ja "lukijat yleensä erehtyvät olettaessaan sen olevan kokonaisen yhteiskunnan tarina - - sen näkökulma on paljon rajoitetumpi kertoessaan tapahtumista, jotka olivat useimmiten merkityksellisiä jollekin tietylle sukulinjalle."(2)
- -
Sukuhistorioita pitivät muinoin Väli-Amerikassa papilliset tutkijat. Sukuhistoriat toimivat hallitsevan eliitin vallan vertauskuvina, sisälsivät ryhmän alkuperäkertomuksen (joka antoi oikeutuksen eliitin sukulinjoille) ja niitä käytettiin tulevaisuuden ennustamiseen.(3) Mormonin kirja toimi näissä samoissa tehtävissä nefiläisten yhteisössä.(4)
Tiedä
Sekä Jarom että Omni toteavat nimenomaisesti, että sukutieto on yksi pienille levyille kirjoittamisen tärkeimmistä syistä (Jarom 1:1; Omni 1:1). Sukutieto oli tosiaankin tärkeä Mormonin kirjan kirjoittajille, etenkin pienten levyjen kirjoittajille. Se oli yksi syy pronssilevyjen hankkimiseen, mutta Nefi antaa vain vähän sukutietoja, kun hän kertoo näiden levyjen sisällöstä (1.Nefi 3:3; 5:14: 6:1). Jarom ja Omni antavat myös kovin niukasti sukutietoja - äitejä ja perheenjäseniä ei koskaan mainita, vain välitön isä-poika-sukulinja.
- -
Ilmeisesti Nefi ei uskonut, että pienet levyt olisivat sopiva paikka pitkille esi-isien luetteloille (1.Nefi 6:1). Tämä näyttää kuitenkin olevan ristiriidassa Jaromin ja Omnin julistuksen kanssa, jonka mukaan he kirjoittivat ”sukuluettelomme pitämiseksi” (Omni 1:1). Kuinka he säilyttivät sukutuluettelon tallentamatta laajempaa sukutietoa?
- -
Kukin aikakirjanpitäjä, sekä pienillä levyillä että Mormonin lyhennelmässä, antoi riittävästi tietoja sukulinjansa rekonstruoimiseksi. Niitä on kuitenkin joskus vaikea pitää järjestyksessä. John W. Welch järkeili: "Sukuluettelon pitäminen on saattanut olla sivutuote tässä aikakirjanpidon perinteessä."(1)
Sukulinjan jäljittäminen, toisin kuin laajan sukuhistorian selvittäminen, oli ensiarvoisen tärkeää muinaisille kirjoittajille sekä vanhassa että uudessa maailmassa. Vuonna 1976 John L. Sorenson totesi, että "Yleisesti ottaen - - Mormonin kirja on pappishallitsijoiden sukulinjan kertomus" ja "lukijat yleensä erehtyvät olettaessaan sen olevan kokonaisen yhteiskunnan tarina - - sen näkökulma on paljon rajoitetumpi kertoessaan tapahtumista, jotka olivat useimmiten merkityksellisiä jollekin tietylle sukulinjalle."(2)
- -
Sukuhistorioita pitivät muinoin Väli-Amerikassa papilliset tutkijat. Sukuhistoriat toimivat hallitsevan eliitin vallan vertauskuvina, sisälsivät ryhmän alkuperäkertomuksen (joka antoi oikeutuksen eliitin sukulinjoille) ja niitä käytettiin tulevaisuuden ennustamiseen.(3) Mormonin kirja toimi näissä samoissa tehtävissä nefiläisten yhteisössä.(4)
- -
Miksi
Sukulinja on jatkuvasti tärkeä koko Mormonin kirjassa, kuten osoittaa Mormonin oma julistus Lehiin ulottuvasta omasta sukulinjastaan (3. Nefi 5:20). Mormonin kirjan ymmärtämisellä sukulinjahistoriaksi on tärkeitä seuraamuksia. Kuten Sorenson huomautti: "sukulinjan pitämä 'historia' ei tietenkään ole kattava kuvaus kaikesta alueella tapahtuvasta". Sen huolenpito rajoittuu enemmän asioihin, jotka arvioidaan tärkeiksi kyseiselle sukuryhmälle ja jotka vaikuttavat siihen eniten. Sorenson tiivisti asian seuraavasti:
- -
Sukututkimus Top 10
Tämä auttaa ymmärtämään myös henkilö- ja perhehistorian pitämisen merkitystä nykypäivänä. Henkilö- ja perhehistoriat eivät ainoastaan säilytä lämpimiä muistoja tärkeistä perhetapahtumista, vaan ne myös välittävät perinteitä ja perimätietoa uusille sukupolville.
Samalla kun Mormonin kirjan kirjoittajat olivat ylpeitä jalosta kuolevaisten sukulinjastaan, he opettivat, että tärkein sukulinja oli Kristuksen jumalallinen suku. Ihmisistä tulee "Kristuksen lapsia" ja siten heidät "tehdään vapaiksi" (Moosia 5: 7-8); Kristuksen jälkeläisiä ovat ne, jotka kuuntelevat ja seuraavat profeettoja, jolloin heistä tulee "Jumalan valtakunnan perillisiä" (Moosia 15:11). Tämä jumalallinen sukupuu ei rajoittunut vain kuninkaallisiin tai papillisiin perheisiin, vaan ulottui kaikkiin, jotka tulevat Kristuksen tykö. Tämä on totta myös tänään, koska niistä, jotka tekevät liiton seurata Vapahtajaa, tulee - vanhin Dallin H. Oaksin sanojen mukaan - "hengellisesti ja kuvaannollisesti - - Kristuksen poikia ja tyttäriä, hänen valtakuntansa perillisiä".(7)
Viitteet
1. John W. Welch: “The Father’s Command in to Keep Records in the Small Plates,” FARMS Preliminary Report (syyskuu 1984), 8.
2. John L. Sorenson: “The Book of Mormon as a Mesoamerican Codex,” Newsletter and Proceedings of the SEHA 139 (joulukuu 1976): 3.
3. John L. Sorenson: An Ancient American Setting for the Book of Mormon (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book, 1985), 51.
4. John L. Sorenson: Mormon's Codex: An Ancient American Book (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2013), 198–218.
5. Sorenson: Ancient American Setting, 55.
6. Sorenson: Ancient American Setting, 56.
7. Dallin H. Oaks: “Taking upon Us the Name of Jesus Christ” (Jeesuksen Kristuksen nimen päällensä ottaminen), huhtikuu 1985 yleiskonferenssipuhe, englanninkielisenä verkossa churchofjesuschrist.org.
Sukulinja on jatkuvasti tärkeä koko Mormonin kirjassa, kuten osoittaa Mormonin oma julistus Lehiin ulottuvasta omasta sukulinjastaan (3. Nefi 5:20). Mormonin kirjan ymmärtämisellä sukulinjahistoriaksi on tärkeitä seuraamuksia. Kuten Sorenson huomautti: "sukulinjan pitämä 'historia' ei tietenkään ole kattava kuvaus kaikesta alueella tapahtuvasta". Sen huolenpito rajoittuu enemmän asioihin, jotka arvioidaan tärkeiksi kyseiselle sukuryhmälle ja jotka vaikuttavat siihen eniten. Sorenson tiivisti asian seuraavasti:
- Kaikki tämä tietoaines tiivistyy siihen tosiseikkaan, että Mormonin kirja on tapahtumien osittainen tallenne, jossa korostetaan sitä, mitä tapahtui yhdelle ihmisryhmälle heidän omasta etnokeskeisestä näkökulmastaan, muiden kansojen keskellä, joilla kullakin oli oma versionsa tapahtumista.(5)
- -
Tämä auttaa ymmärtämään myös henkilö- ja perhehistorian pitämisen merkitystä nykypäivänä. Henkilö- ja perhehistoriat eivät ainoastaan säilytä lämpimiä muistoja tärkeistä perhetapahtumista, vaan ne myös välittävät perinteitä ja perimätietoa uusille sukupolville.
Samalla kun Mormonin kirjan kirjoittajat olivat ylpeitä jalosta kuolevaisten sukulinjastaan, he opettivat, että tärkein sukulinja oli Kristuksen jumalallinen suku. Ihmisistä tulee "Kristuksen lapsia" ja siten heidät "tehdään vapaiksi" (Moosia 5: 7-8); Kristuksen jälkeläisiä ovat ne, jotka kuuntelevat ja seuraavat profeettoja, jolloin heistä tulee "Jumalan valtakunnan perillisiä" (Moosia 15:11). Tämä jumalallinen sukupuu ei rajoittunut vain kuninkaallisiin tai papillisiin perheisiin, vaan ulottui kaikkiin, jotka tulevat Kristuksen tykö. Tämä on totta myös tänään, koska niistä, jotka tekevät liiton seurata Vapahtajaa, tulee - vanhin Dallin H. Oaksin sanojen mukaan - "hengellisesti ja kuvaannollisesti - - Kristuksen poikia ja tyttäriä, hänen valtakuntansa perillisiä".(7)
* * *
- -Viitteet
1. John W. Welch: “The Father’s Command in to Keep Records in the Small Plates,” FARMS Preliminary Report (syyskuu 1984), 8.
2. John L. Sorenson: “The Book of Mormon as a Mesoamerican Codex,” Newsletter and Proceedings of the SEHA 139 (joulukuu 1976): 3.
3. John L. Sorenson: An Ancient American Setting for the Book of Mormon (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book, 1985), 51.
4. John L. Sorenson: Mormon's Codex: An Ancient American Book (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2013), 198–218.
5. Sorenson: Ancient American Setting, 55.
6. Sorenson: Ancient American Setting, 56.
7. Dallin H. Oaks: “Taking upon Us the Name of Jesus Christ” (Jeesuksen Kristuksen nimen päällensä ottaminen), huhtikuu 1985 yleiskonferenssipuhe, englanninkielisenä verkossa churchofjesuschrist.org.