PALAUTUKSEN AJATTELIJOITA

John W. Welch Poimintoja John W. Welchin artikkelista "Todisteiden rooli uskonnollisessa keskustelussa". Kuvat eivät ole alkuperäisestä artikkelista. Ne on liitetty suomennokseen somistamaan lainattua tekstiä. Koska muinaiskansoilla ei ollut kopiokoneita tai maakunnallisia arkistoja, he usein valmistivat tärkeitä oikeudellisia asiakirjoja kaksinkertaisina, yhden osan kääröä ollessa joko sanatarkka kaksoiskappale tai lyhennelmä toisesta. Avoin osa oli käytettävissä rutiininomaista tarkistusta ja päivittäistä käyttöä varten. Sinetöity osa tallennettiin käytettäväksi tuomioistuimessa riitojen ratkaisemiseen, tai mikäli avoin osa vahingoittui tai sitä oli muutettu. Varhaisin tunnettu esimerkki tästä käytännöstä, jossa käytettiin papyrusta tai pergamenttia, löytyy Jerusalemista ja ajoittuu Lehin aikaan, jolloin Jeremia laati kaksinkertaisen asiakirjan, jonka yksi osa oli "lain ja määräysten mukaan sinetöity" ja toinen osa oli "jäljennös" ( Jeremia 32:11

Valerie M. Hudson Kahdesta esityskerrasta (2010 ja 2013) ja tekijän toimittamasta päivitysartikkelista (2016) koonnut ja kääntänyt Markku Lorentz Tekijä on antanut luvan tämän kootun ja käännetyn tekstin jakamiseen. Olen käännynnäinen MAP-uskossa. Sanon tämän esipuheessa koska matkaani tuohon uskoon on liittynyt sielua repiviä kysymyksiä naisten jumalallisesta luonteesta. On hyvin vaikea saada kasvatus jonkin abrahamilaisen uskonnon (juutalaisuus, islam ja kristinusko) piirissä, kuten minä sain, ja välttää tekemästä melko epämiellyttäviä johtopäätöksiä naisista. Riippuen kyseessä olevasta uskonnosta ja lahkosta, ihmiselle voidaan opettaa, että ensimmäinen nainen oli vähäjärkinen tai murhaaja ja että kaikkia hänen tyttäriänsä varjostaa se seikka, että naisen ruumis on epäpuhdas, että Jumala tarkoitti naiset alistumaan miehilleen ja yleensäkin palvelemaan miehiä, ja että jumaluus on mies ja mies yksin. (Tietenkin, kaikuja tällaisista opetuksista löytyy

Temppelin pyhiä opetuksia Mormonin kirjassa - osa 2 Dale G. Renlund Koska Jumala käyttää kaikkialla pyhissä kirjoituksissa sairautta vertauskuvana synnistä, on kohtuullista kysyä: ”Kuinka Jeesus Kristus suhtautuu kohdatessaan meidän vertauskuvalliset sairautemme – syntimme?” Onhan Vapahtaja sanonut, ettei Hän ”voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin” (OL 1:31), joten kuinka Hän voi katsoa meitä – mehän olemme epätäydellisiä – kavahtamatta kauhusta ja inhosta? Vastaus on yksinkertainen ja selkeä. Koska Jeesus Kristus on hyvä paimen (ks. Joh. 10:11,14; Alma 5:38; OL 50:4). Hän näkee lampaissaan sairauden tilana, joka vaatii hoitoa, huolenpitoa ja laupeutta. Tämä paimen, meidän hyvä paimenemme, saa iloa nähdessään sairastuneiden lampaidensa etenevän kohti parantumista. Lähde: Dale G. Renlund 2017: "Meidän hyvä paimenemme". Yleiskonferenssi, huhtikuu 2017. Dale G. Renlund on kahdentoista apostolin koorumin jäsen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kris