Stigma - etymologia
Lainaus artikkelista:
Mikko Pelkonen: Informaatio- ja kommunikaatioteknologian rooli sosiaalisen stigman käsitteessä. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntapolitiikka. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto. 23.5.2011.
Sana stigma on peräisin muinaiskreikasta, jossa se viittaa varhaisimmissa tekstilöydöksissä käärmeenpuremasta jääneisiin jälkiin. Sillä on tarkoitettu muinaiskreikassa myös pistettä, merkkiä ja pattia. (Jones 1987, 142.) Ihmisen tekemänä stigma tarkoitti antiikin Kreikassa tatuointia (emt., 139-155). Muinaiskreikkalaisten tekstien perusteella tiedetään että kreikkalaiset käyttivät tatuointeja rangaistusmielessä, etenkin hellenistisellä kaudella, merkkaamaan karanneita tai rikkeitä tehneitä orjia (emt., 147-148). Kreikkalaisilta käytäntö välittyi antiikin roomalaisille, jotka merkitsivät tatuoinneilla orjien lisäksi myös rikollisia. Neljännellä vuosisadalla länsiroomalainen kenraali Aëtius otti tatuoinnit käyttöön sotilashallinnollisena menetelmänä. Sotilaat ja asevoimien alaiset työläiset merkittiin tatuoinneilla, jolloin esimerkiksi piileskelevät karkurit oli helpompi tunnistaa. (emt., 149.)
Nykyisin sanan stigma kuvaillaan usein tarkoittavan polttomerkintää. Näin voi lukea muun muassa monista tietosanakirjoista (ks. esim. WSOY 1997, 39; Otava 1969, 159) ja esimerkiksi Samuel Johnson (1785) määritteli jo 1700-luvun lopulla ilmestyneessä englannin sanakirjassaan stigman tarkoittavan kuumalla raudalla tehtyä merkkiä (”1. A brand; a mark with a hot iron”), tai häpeän merkkiä (“2. A Mark of infamy”). Myös monet sosiaalisen stigman käsitettä käyttäneet tutkijat ovat stigma-sanaa koskevissa määritelmissään ilmaisseet stigman tarkoittaneen alun perin juuri polttomerkintää (ks. esim. Goffman 1986, 11; Osborne 1974, Pagen 1984, 2 mukaan; Takahashi 2008, 80; Spicker 1984, 16).
Jonesin (1987, 152, 155) mukaan, säilyneet muinaiskreikkalaiset tekstit eivät anna aihetta olettaa, että antiikin Kreikassa olisi harjoitettu ihmisten polttomerkitsemistä, ja eläinten polttomerkinnästä käytetään antiikin Kreikasta ja Roomasta säilyneissä teksteissä eri sanaa kuin stigma (emt., 151). Sen sijaan muinaiskreikkalaisissa teksteissä joissa käytetään stigmasanaan viittaavaa verbimuotoa ’στίξον’ (eng. to prick, suom. pistää), tarkoitetaan musteella tehtyjä tatuointeja (emt., 140, 142-144). Käsitys siitä, että sana stigma tarkoitti antiikissa polttomerkintää, syntyi vasta myöhemmin keskiajalla. Musteella tatuoiminen oli keskiaikaisessa Euroopassa huonosti tunnettu käytäntö, joten muinaiskreikkaa tulkinneet lukijat sekoittivat tatuoimisen käytännön aikalaistensa melko yleisesti harjoittamaan polttomerkitsemiseen. (emt., 155.) Stigma-sanaa käytettiin jo hellenistisen kauden kreikassa myös metaforana. Jones on löytänyt viisi lähdettä antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista teksteistä, joissa sanalla stigma viitataan vertauskuvallisesti epäoikeudenmukaisuuteen (emt., 150). Keskiajalla stigmasana sai lisämerkityksen uskonnollisena metaforana. Pyhä Paavali sanoo kirjoituksessaan että hänellä on ”Jeesuksen merkit ihollaan” (käyttää merkistä sanaa stigma). Jones arvelee, että Paavali tarkoittaa merkeillä väkivaltaisesta kohtelusta hänen ihoonsa aiheutettuja merkkejä, ja vertaa niitä Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta saamiin jälkiin. (emt., 150.) Tästä kirjallisesta viittauksesta yleistyi keskiajalla stigma-sanan uskonnollinen merkitys, jolla tarkoitetaan itse aiheutettuja, tai pyhän hengen aiheuttamia merkkejä iholla (emt., 150), yleensä niissä kohdissa käsiä ja jalkoja, joista Jeesus Raamatun mukaan ristiinnaulittiin. Sanalla stigma on olemassa myös oma merkityksensä kasvitieteessä (ks. Edlund ym. 2004, 84-97), mutta käyttäessäni tässä tutkimuksessa sanaa stigma, tulen viittaamaan aina sosiologiseen käsitteeseen.
Mikko Pelkonen: Informaatio- ja kommunikaatioteknologian rooli sosiaalisen stigman käsitteessä. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntapolitiikka. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto. 23.5.2011.
Sana stigma on peräisin muinaiskreikasta, jossa se viittaa varhaisimmissa tekstilöydöksissä käärmeenpuremasta jääneisiin jälkiin. Sillä on tarkoitettu muinaiskreikassa myös pistettä, merkkiä ja pattia. (Jones 1987, 142.) Ihmisen tekemänä stigma tarkoitti antiikin Kreikassa tatuointia (emt., 139-155). Muinaiskreikkalaisten tekstien perusteella tiedetään että kreikkalaiset käyttivät tatuointeja rangaistusmielessä, etenkin hellenistisellä kaudella, merkkaamaan karanneita tai rikkeitä tehneitä orjia (emt., 147-148). Kreikkalaisilta käytäntö välittyi antiikin roomalaisille, jotka merkitsivät tatuoinneilla orjien lisäksi myös rikollisia. Neljännellä vuosisadalla länsiroomalainen kenraali Aëtius otti tatuoinnit käyttöön sotilashallinnollisena menetelmänä. Sotilaat ja asevoimien alaiset työläiset merkittiin tatuoinneilla, jolloin esimerkiksi piileskelevät karkurit oli helpompi tunnistaa. (emt., 149.)
Nykyisin sanan stigma kuvaillaan usein tarkoittavan polttomerkintää. Näin voi lukea muun muassa monista tietosanakirjoista (ks. esim. WSOY 1997, 39; Otava 1969, 159) ja esimerkiksi Samuel Johnson (1785) määritteli jo 1700-luvun lopulla ilmestyneessä englannin sanakirjassaan stigman tarkoittavan kuumalla raudalla tehtyä merkkiä (”1. A brand; a mark with a hot iron”), tai häpeän merkkiä (“2. A Mark of infamy”). Myös monet sosiaalisen stigman käsitettä käyttäneet tutkijat ovat stigma-sanaa koskevissa määritelmissään ilmaisseet stigman tarkoittaneen alun perin juuri polttomerkintää (ks. esim. Goffman 1986, 11; Osborne 1974, Pagen 1984, 2 mukaan; Takahashi 2008, 80; Spicker 1984, 16).
Jonesin (1987, 152, 155) mukaan, säilyneet muinaiskreikkalaiset tekstit eivät anna aihetta olettaa, että antiikin Kreikassa olisi harjoitettu ihmisten polttomerkitsemistä, ja eläinten polttomerkinnästä käytetään antiikin Kreikasta ja Roomasta säilyneissä teksteissä eri sanaa kuin stigma (emt., 151). Sen sijaan muinaiskreikkalaisissa teksteissä joissa käytetään stigmasanaan viittaavaa verbimuotoa ’στίξον’ (eng. to prick, suom. pistää), tarkoitetaan musteella tehtyjä tatuointeja (emt., 140, 142-144). Käsitys siitä, että sana stigma tarkoitti antiikissa polttomerkintää, syntyi vasta myöhemmin keskiajalla. Musteella tatuoiminen oli keskiaikaisessa Euroopassa huonosti tunnettu käytäntö, joten muinaiskreikkaa tulkinneet lukijat sekoittivat tatuoimisen käytännön aikalaistensa melko yleisesti harjoittamaan polttomerkitsemiseen. (emt., 155.) Stigma-sanaa käytettiin jo hellenistisen kauden kreikassa myös metaforana. Jones on löytänyt viisi lähdettä antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista teksteistä, joissa sanalla stigma viitataan vertauskuvallisesti epäoikeudenmukaisuuteen (emt., 150). Keskiajalla stigmasana sai lisämerkityksen uskonnollisena metaforana. Pyhä Paavali sanoo kirjoituksessaan että hänellä on ”Jeesuksen merkit ihollaan” (käyttää merkistä sanaa stigma). Jones arvelee, että Paavali tarkoittaa merkeillä väkivaltaisesta kohtelusta hänen ihoonsa aiheutettuja merkkejä, ja vertaa niitä Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta saamiin jälkiin. (emt., 150.) Tästä kirjallisesta viittauksesta yleistyi keskiajalla stigma-sanan uskonnollinen merkitys, jolla tarkoitetaan itse aiheutettuja, tai pyhän hengen aiheuttamia merkkejä iholla (emt., 150), yleensä niissä kohdissa käsiä ja jalkoja, joista Jeesus Raamatun mukaan ristiinnaulittiin. Sanalla stigma on olemassa myös oma merkityksensä kasvitieteessä (ks. Edlund ym. 2004, 84-97), mutta käyttäessäni tässä tutkimuksessa sanaa stigma, tulen viittaamaan aina sosiologiseen käsitteeseen.