MIKSI ALMA OPETTI VASTUSTAJILLEEN TEMPPELIIN LIITTYVIÄ ASIOITA
“Jumala puhui ihmisten kanssa ja ilmaisi heille lunastussuunnitelman, joka oli ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti;”
Alma 12:30
Alkuperäinen artikkeli: BMC Team: Why Did Alma Teach His Opponents about the Temple?
Book of Mormon Central KnoWhy nro 119 (10.6.2016).
Tiedä
Nähdessään, että "Amulekin sanat olivat hiljentäneet Seesromin" (1), Alma käytti tilannetta hyväkseen ”valottaa[kseen] kirjoituksia vielä enemmän kuin Amulek oli tehnyt.” (Alma 12:1). Yksi Alman käsittelemistä aiheista oli ”Jumalan salaisuudet” (jakeet 9–11). Nämä pyhät opetukset sisälsivät aiheita, jotka koskivat Aadamia ja Eevaa Eedenin puutarhassa, lankeemusta, ajallista ja hengellistä kuolemaa, ihmiskunnan koetusaikaa, ylösnousemusta ja lopullista tuomiota.
Pohjimmiltaan Alma opetti ammonihalaisille "lunastussuunnitelman, joka oli laadittu maailman perustamisesta asti" (Alma 12:30). Tämän hän teki vastauksena kysymykseen, jonka "Antiona, joka oli ylimpiä hallitusmiehiä" Ammonihan nehorilaisten joukossa, esitti (jae 20). Hän ja Alman syyttäjät olivat perustaneet vaihtoehtoisen, palkatun pappeuden, joka haastoi suoraan nefiläisten pappeuden opit ja toimitukset Sarahemlan maassa. Nämä nehorilaisten papit olivat koulutettuja ja järjestäytyneitä, ja he uskoivat kaikkien ihmisten luomiseen ja lunastukseen (Alma 1:4). He olivat tietoisia pyhistä kirjoituksista, mutta esittivät niistä vaihtoehtoisia oppeja.
"Mitä se kirjoitusten kohta tarkoittaa," Antiona kysyi Almalta, "jossa sanotaan, että Jumala asetti kerubit ja leimuavan miekan Eedenin puutarhan itäpuolelle, etteivät ensimmäiset vanhempamme menisi nauttimaan elämän puun hedelmää ja eläisi ikuisesti?" (Alma 12:21). Toisin sanoen, Antiona teki kysymyksen liittyen siihen, kuinka miehet ja naiset pystyivät voittamaan lankeemuksen vaikutukset ja palaamaan Jumalan luo.
Se, että Alma kutsui näitä opetuksia Jumalan salaisuuksiksi, linkittää hänen syvällisen puheensa välittömästi temppeliin kuuluviin asioihin.(2) Thomas R. Valletta selvitti asiaa näin: "Alman ja Amulekin esittämä Jumalan iankaikkisen suunnitelman esittely Ammonihassa saarnaamisensa yhteydessä sisältää elementtejä, jotka ovat verrattavissa tunnettuihin temppeliteemoihin."
Miksi
Alma tiesi, että hänen vastustajansa olivat vakavia haastajia, ja hän antoi heille niin voimakkaat vastaukset kuin suinkin kykeni. Sarahemlan temppelin ylipappina hän puhui vahvasti iankaikkisista totuuksista. Hän käytti pyhiä kirjoituksia ja pyhiä toimituksia, joista nehorilaisten papit ilmeisesti olivat tietoisia jossain määrin. Hän kutsui heidät tekemään parannuksen todistamalla heille, että "oli monia, jotka asetettiin ja jotka tulivat Jumalan ylipapeiksi". Alma opetti, että Ammonihan ihmiset voivat löytää rauhaa, mutta vain ”suuren uskonsa ja parannuksensa vuoksi” (Alma 13:10).
Vaikka edellä mainitut temppeliteemat on helppo jättää väliin nopealla tai pinnallisella käsittelyllä, ne tosiasiassa ”viittaavat siihen, että Alma ja luultavasti jotkut hänen aikalaisistaan tunsivat Melkisedekin pappeuden temppelirituaaleihin liittyvät toimitukset, liitot ja opetukset.”(5)
Käyttämällä temppeliä kehyksenä spontaanin selityksensä taustalla Alman vastaus Antionan kysymykseen oli selkeä ja voimakas - paljon enemmän kuin pelkkää Raamatun kuvien sekamelskaa. Gerald E. Smith on väittänyt, että luvuista Alma 8–14 löytyvä ”Eedenin taivaaseennousukertomus”, kuten hän sitä kutsuu, on johdonmukaisesti jäsenneltyä muinaisen israelilaisen temppeliteologian tarkennusta. Hän esitti myös, että Joseph Smithin palauttamat temppelitoimitukset perustuivat tähän samaan raamatulliseen perinteeseen ja esittivät sen huomattavan samanlaisella tavalla kuin se, mitä Mormonin kirjasta on löydettävissä.
Sen sijaan, että olisi jatkanut sinnikkäästi vallitsevaa käsitystä siitä, että Aadamin lankeemus oli pahan ja kuoleman alkusyy, Mormonin kirja teki Aadamista jumalallisen pojan Jumalalle, osoittaen uskollisille taivaaseennousupolun, jota pitkin voi palata Jumalan luo vertauskuvien, rituaalien ja kertomusten kautta, jotka näyttivät samanlaisilta kuin aikaisimmat. . . perinteet, joita muinoin vaalittiin israelilaisessa temppelissä. Tässä Mormonin kirja sivuutti kokonaan perinteiset 1800-luvun teologiat, suunnaten Joseph Smithin kohti erilaista polkua opilliseen kehitykseen, joka lopulta huolellisesti säilöttiin mormonitemppelin teologiaan.(6)
Rituaalit, joihin Alma viittaa, koetaan täyteydessään temppelissä sisällä niiden erittäin pyhän luonteen vuoksi. Samoin luomisesta, lankeemuksesta ja ihmiskunnan vaelluksesta takaisin Jumalan luo kertova draama avautuu temppelissä täydellisemmin. Kuitenkin temppelitoimituksiin liittyvät teemat ja vertauskuvat esiintyvät pyhissä kirjoituksissa, sekä muinaisissa että nykyaikaisissa. Aivan kuten Alman puhe Ammonihassa suuntaa uskolliset nykyaikana kohti Herran huonetta ja rohkaisee heitä tekemään ja pitämään liitot, jotka ovat välttämättömiä iankaikkisen elämän ja korotuksen siunausten vastaanottamiseksi, Alman sanat antoivat hänen vastustajilleen tuossa luopumuksen vallassa olleessa kaupungissa päivänselvän mahdollisuuden ymmärtää ja tehdä parannus. Vaikka hän ei käännyttänyt monia, ”yksi etevimpiä heidän joukossaan”, nimittäin Seesrom (Alma 10:31), pian parannettiin, käännytettiin, kutsuttiin ja asetettiin saarnaamaan sanaa (Alma 15: 5; 31: 6).
Joseph Brickey: Nefi rakentaa temppelin Salomon temppelin mallin mukaan. Kuvalähde: BMC KnowWhy 119.
Lisälukemista:
Gerald E. Smith, Schooling the Prophet: How the Book of Mormon Influenced Joseph Smith and the Early Restoration (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2015), 78–85.
Thomas R. Valletta. “Conflicting Orders: Alma and Amulek in Ammonihah”, teoksessa Donald W. Parry and Stephen D. Ricks, toim.: The Temple in Time and Eternity, (Provo, UT: FARMS, 1999), 183–232.
James T. Duke: “The Literary Structure and Doctrinal Significance of Alma 13:1-9”, Journal of Book of Mormon Studies 5 no. 1 (1996): 103–118.
John W. Welch: “The Temple in the Book of Mormon: The Temples at the Cities of Nephi, Zarahemla, and Bountiful,” teoksessa Donald W. Parry, toim.: Temples of the Ancient World: Ritual and Symbolism (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1994), 2:297–387.
John W. Welch: “The Melchizedek Material in Alma 13,” teoksessa Stephen D. Ricks and John M. Lundquist, toim.: By Study and Also By Faith: Essays in Honor of Hugh Nibley on His 80th Birthday, (Salt Lake City and Deseret Book and FARMS, 1990), 2:238–72.
Viitteet:
Alma 12:30
Alkuperäinen artikkeli: BMC Team: Why Did Alma Teach His Opponents about the Temple?
Book of Mormon Central KnoWhy nro 119 (10.6.2016).
Tiedä
Nähdessään, että "Amulekin sanat olivat hiljentäneet Seesromin" (1), Alma käytti tilannetta hyväkseen ”valottaa[kseen] kirjoituksia vielä enemmän kuin Amulek oli tehnyt.” (Alma 12:1). Yksi Alman käsittelemistä aiheista oli ”Jumalan salaisuudet” (jakeet 9–11). Nämä pyhät opetukset sisälsivät aiheita, jotka koskivat Aadamia ja Eevaa Eedenin puutarhassa, lankeemusta, ajallista ja hengellistä kuolemaa, ihmiskunnan koetusaikaa, ylösnousemusta ja lopullista tuomiota.
Pohjimmiltaan Alma opetti ammonihalaisille "lunastussuunnitelman, joka oli laadittu maailman perustamisesta asti" (Alma 12:30). Tämän hän teki vastauksena kysymykseen, jonka "Antiona, joka oli ylimpiä hallitusmiehiä" Ammonihan nehorilaisten joukossa, esitti (jae 20). Hän ja Alman syyttäjät olivat perustaneet vaihtoehtoisen, palkatun pappeuden, joka haastoi suoraan nefiläisten pappeuden opit ja toimitukset Sarahemlan maassa. Nämä nehorilaisten papit olivat koulutettuja ja järjestäytyneitä, ja he uskoivat kaikkien ihmisten luomiseen ja lunastukseen (Alma 1:4). He olivat tietoisia pyhistä kirjoituksista, mutta esittivät niistä vaihtoehtoisia oppeja.
"Mitä se kirjoitusten kohta tarkoittaa," Antiona kysyi Almalta, "jossa sanotaan, että Jumala asetti kerubit ja leimuavan miekan Eedenin puutarhan itäpuolelle, etteivät ensimmäiset vanhempamme menisi nauttimaan elämän puun hedelmää ja eläisi ikuisesti?" (Alma 12:21). Toisin sanoen, Antiona teki kysymyksen liittyen siihen, kuinka miehet ja naiset pystyivät voittamaan lankeemuksen vaikutukset ja palaamaan Jumalan luo.
Se, että Alma kutsui näitä opetuksia Jumalan salaisuuksiksi, linkittää hänen syvällisen puheensa välittömästi temppeliin kuuluviin asioihin.(2) Thomas R. Valletta selvitti asiaa näin: "Alman ja Amulekin esittämä Jumalan iankaikkisen suunnitelman esittely Ammonihassa saarnaamisensa yhteydessä sisältää elementtejä, jotka ovat verrattavissa tunnettuihin temppeliteemoihin."
Jorge Cocco: Menkäämme alas. Kuvalähde: Pearl of Great Price Central
Näitä elementtejä ovat:
- Kuolevaisuutta edeltävä olemassaolo (Alma 13:3–5).
- Aadamin ja Eevan lankeaminen ”nauttimalla kiellettyä hedelmää” (12:21–23).
- "Kerubit ja leimuava miekka", jotka vartioivat tietä elämäpuulle (12:21).
- Seurauksena oleva kuolema ja kuolevainen koeaika, joka on annettu ajaksi, jona ihmisten tulisi ”valmistautua kohtaamaan Jumala” (12:24).
- Enkelien lähetttäminen keskustelemaan Aadamin ja Eevan kanssa ja opettamaan heitä (12:29).
- Enkelien antama opetus ihmisille “huutaa avuksi hänen [Jumalan] nimeään” ja “lunastussuunnitelman” tunnetuksi tekeminen heille (12:30).
- Ihmisille annettiin käskyt ja heitä varoitettiin pahan tekemisestä seuraavasta rangaistuksesta (12:32).
- Pyhien toimitusten antaminen, jotta heidän vaatteena tehtäisiin ”puhtaiksi ja tahrattomiksi Jumalan edessä” (13:12).
- Asettaminen ”tavalla”, joka sisälsi "kutsumisen pyhällä kutsulla” ja ”asettamisen pyhällä toimituksella” (13:8).
- Pyhittäminen ja Jumalan lepoon astuminen nöyryyden, parannuksen ja kuuliaisuuden kautta (13:13,28-29).
- Suuri kuningas Melkisedek esimerkkinä henkilöstä, joka saarnasi parannusta kansalleen "ja katso, se teki parannuksen" (13:14–18).
- Kaikki tämä, mikä "oli hänen järjestyksensä vertauskuva”, annettuna auttamaan ihmisiä odottamaan ”Jumalan Poikaa" ja luottamaan häneen . . . syntiensä anteeksiantamiseksi” (13:16). (3)
Alma lupasi, että niillä, jotka seurasivat nöyryyden ja parannuksen polkua koetustilassaan, ”on [Jumalan] ainosyntyisen Po[jan] kautta oikeus armoon syntiensä anteeksisaamiseksi" ja he pääsevät Jumalan lepoon (Alma 12:34). Aadam ja Eeva toimivat Alman arkkityypeinä tässä prosessissa, ja hän puki opetuksensa sanoiksi heidän lankeemuksensa ja lunastuksensa muodossa. Lähtökohtaisesti Valletta päätteli: "Näiden opetusten mallin ja nefiläisen temppeliseremonian välillä näyttää olevan vahva yhteys", jonka tavoitteena oli samalla tavoin uskollisten pääsy Jumalan luo.(4)
Miksi
Alma tiesi, että hänen vastustajansa olivat vakavia haastajia, ja hän antoi heille niin voimakkaat vastaukset kuin suinkin kykeni. Sarahemlan temppelin ylipappina hän puhui vahvasti iankaikkisista totuuksista. Hän käytti pyhiä kirjoituksia ja pyhiä toimituksia, joista nehorilaisten papit ilmeisesti olivat tietoisia jossain määrin. Hän kutsui heidät tekemään parannuksen todistamalla heille, että "oli monia, jotka asetettiin ja jotka tulivat Jumalan ylipapeiksi". Alma opetti, että Ammonihan ihmiset voivat löytää rauhaa, mutta vain ”suuren uskonsa ja parannuksensa vuoksi” (Alma 13:10).
Vaikka edellä mainitut temppeliteemat on helppo jättää väliin nopealla tai pinnallisella käsittelyllä, ne tosiasiassa ”viittaavat siihen, että Alma ja luultavasti jotkut hänen aikalaisistaan tunsivat Melkisedekin pappeuden temppelirituaaleihin liittyvät toimitukset, liitot ja opetukset.”(5)
Käyttämällä temppeliä kehyksenä spontaanin selityksensä taustalla Alman vastaus Antionan kysymykseen oli selkeä ja voimakas - paljon enemmän kuin pelkkää Raamatun kuvien sekamelskaa. Gerald E. Smith on väittänyt, että luvuista Alma 8–14 löytyvä ”Eedenin taivaaseennousukertomus”, kuten hän sitä kutsuu, on johdonmukaisesti jäsenneltyä muinaisen israelilaisen temppeliteologian tarkennusta. Hän esitti myös, että Joseph Smithin palauttamat temppelitoimitukset perustuivat tähän samaan raamatulliseen perinteeseen ja esittivät sen huomattavan samanlaisella tavalla kuin se, mitä Mormonin kirjasta on löydettävissä.
Sen sijaan, että olisi jatkanut sinnikkäästi vallitsevaa käsitystä siitä, että Aadamin lankeemus oli pahan ja kuoleman alkusyy, Mormonin kirja teki Aadamista jumalallisen pojan Jumalalle, osoittaen uskollisille taivaaseennousupolun, jota pitkin voi palata Jumalan luo vertauskuvien, rituaalien ja kertomusten kautta, jotka näyttivät samanlaisilta kuin aikaisimmat. . . perinteet, joita muinoin vaalittiin israelilaisessa temppelissä. Tässä Mormonin kirja sivuutti kokonaan perinteiset 1800-luvun teologiat, suunnaten Joseph Smithin kohti erilaista polkua opilliseen kehitykseen, joka lopulta huolellisesti säilöttiin mormonitemppelin teologiaan.(6)
Rituaalit, joihin Alma viittaa, koetaan täyteydessään temppelissä sisällä niiden erittäin pyhän luonteen vuoksi. Samoin luomisesta, lankeemuksesta ja ihmiskunnan vaelluksesta takaisin Jumalan luo kertova draama avautuu temppelissä täydellisemmin. Kuitenkin temppelitoimituksiin liittyvät teemat ja vertauskuvat esiintyvät pyhissä kirjoituksissa, sekä muinaisissa että nykyaikaisissa. Aivan kuten Alman puhe Ammonihassa suuntaa uskolliset nykyaikana kohti Herran huonetta ja rohkaisee heitä tekemään ja pitämään liitot, jotka ovat välttämättömiä iankaikkisen elämän ja korotuksen siunausten vastaanottamiseksi, Alman sanat antoivat hänen vastustajilleen tuossa luopumuksen vallassa olleessa kaupungissa päivänselvän mahdollisuuden ymmärtää ja tehdä parannus. Vaikka hän ei käännyttänyt monia, ”yksi etevimpiä heidän joukossaan”, nimittäin Seesrom (Alma 10:31), pian parannettiin, käännytettiin, kutsuttiin ja asetettiin saarnaamaan sanaa (Alma 15: 5; 31: 6).
* * *
Lisälukemista:
Gerald E. Smith, Schooling the Prophet: How the Book of Mormon Influenced Joseph Smith and the Early Restoration (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2015), 78–85.
Thomas R. Valletta. “Conflicting Orders: Alma and Amulek in Ammonihah”, teoksessa Donald W. Parry and Stephen D. Ricks, toim.: The Temple in Time and Eternity, (Provo, UT: FARMS, 1999), 183–232.
James T. Duke: “The Literary Structure and Doctrinal Significance of Alma 13:1-9”, Journal of Book of Mormon Studies 5 no. 1 (1996): 103–118.
John W. Welch: “The Temple in the Book of Mormon: The Temples at the Cities of Nephi, Zarahemla, and Bountiful,” teoksessa Donald W. Parry, toim.: Temples of the Ancient World: Ritual and Symbolism (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1994), 2:297–387.
John W. Welch: “The Melchizedek Material in Alma 13,” teoksessa Stephen D. Ricks and John M. Lundquist, toim.: By Study and Also By Faith: Essays in Honor of Hugh Nibley on His 80th Birthday, (Salt Lake City and Deseret Book and FARMS, 1990), 2:238–72.
Viitteet:
1.Lisätietoja Seesromista: Book of Mormon Central: ”Why Would Zeezrom Attempt to Bribe Amulek? (Alma 11:22)", KnoWhy 118 (8. 6. 2016).
2.Sana salaisuus (mysteeri) pyhien kirjoitusten merkityksessä tarkoittaa pääasiassa pyhiä opetuksia, jotka on varattu hengellisesti valmistautuneille. Salaisuudet liittyvät pyhään tilaan, kuten temppeliin, tai salaisiin rituaaleihin, joita annetaan niille, jotka katsotaan pyhiin yhteisöihin vihkimisen arvoisiksi. Se juontaa juurensa lopulta kreikkalaiseen sanaan mystērion, joka tarkoittaa ”salaista rituaalia”, ja sitä käytettiin kuvaamaan antiikin Kreikan kulttien rituaaleja ja festivaaleja. Tähän liittyvä sana, mystēs, tarkoittaa henkilöä, joka on ”vihitty” tietyn kultin salaisuuksiin. Ks. Liddlen ja Scottin kreikka-englanti sanakirja (Oxford: Claredon Press, 1891), s. 456. Hugh Nibley selitti: ”Sana 'mysteeri', jota varhaiset juutalaiset ja kristityt käyttivät (jotka oli opetettu salassa apostoleille), ei ollut mitään muuta kuin sarja vihkimystoimenpiteitä korkeimman pelastuksen saavuttamiseksi." Hugh Nibley: Temple and Cosmos, The Collected Works of Hugh Nibley, osa 12 (Salt Lake City ja Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1992), s. 28; Andrew I. Miller: ”‘Able to Know Heavenly Things’: The Ante-Nicene Mysteries and their New Testament Sources”, FairMormon Papers and Reviews 2 (2015). Hepreankielinen vastaava perusilmaisu on sana sôd, tarkoittaen ”luottamuksellista keskustelua”, “salaista, suunnitelmaa” tai “uskottujen ryhmää”. Ks. Ludwig Koehler ja Walter Baumgartner: The Hebrew and Aramaic Lexicon of the Old Testament, 2 osaa (Leiden: Brill, 2001), 1:745. Vrt. Stephen O. Smoot: ”The Divine Council in the Hebrew Bible and the Book of Mormon”, Studia Antiqua 12, no. 2 (syksy 2013): 1–18; William J. Hamblin: ”The Sôd of YHWH and the Endowment”, Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 4 (2013): 147–154.
3.Thomas R. Valletta: ”Conflicting Orders: Alma and Amulek in Ammonihah”, teoksessa Donald W. Parry and Stephen D. Ricks, toim.: The Temple in Time and Eternity, (Provo, UT: FARMS, 1999), 193.
4.Valletta: ”Conflicting Orders”, 193–194. John W. Welch on myös huomioinut: ”Kohdassa Alma 12-13 ilmaantuvien seuraavien elementtien perusteella nefiläisen temppeliseremoniassa käytettiin tuttuja temppeli-aiheita, mukaan lukien runsas luomistapahtumien kuvakieli, liittyen Aadamin ja Eevan lankeemukseen (ks. 12: 22–26). ), lunastus (ks. 12: 25–33), käskyjen antaminen (ks. 12: 31–32), henkilön kutsuminen (ks. 13: 3–8), vaatetus (ks. 13: 11–12), tuomion kohtaaminen (ks. 12:14, 32–35) ja vertauskuvallinen sisäänpääsy Jumalan luo (ks. 12:36; 13:12). ”Ks. John W. Welch: “The Temple in the Book of Mormon: The Temples at the Cities of Nephi, Zarahemla, and Bountiful,” teoksessa Donald W. Parry, toim.: Temples of the Ancient World: Ritual and Symbolism (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1994), 366. Ylipappi Alma käytti usein sakramentaalisia totuuksia, jotka voidaan liittää temppeliteemoihin, kuten hän teki luvussa Alma 5. Ks. Book of Mormon Central: “Why Did Alma Ask Church Members Fifty Probing Questions (Alma 5:14-15),” KnoWhy 12 (1. 6. 2016).
5.Valetta: ”Conflicting Orders”, s. 194.
6.Gerald E. Smith: Schooling the Prophet: How the Book of Mormon Influenced Joseph Smith and the Early Restoration (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2015), 85.
2.Sana salaisuus (mysteeri) pyhien kirjoitusten merkityksessä tarkoittaa pääasiassa pyhiä opetuksia, jotka on varattu hengellisesti valmistautuneille. Salaisuudet liittyvät pyhään tilaan, kuten temppeliin, tai salaisiin rituaaleihin, joita annetaan niille, jotka katsotaan pyhiin yhteisöihin vihkimisen arvoisiksi. Se juontaa juurensa lopulta kreikkalaiseen sanaan mystērion, joka tarkoittaa ”salaista rituaalia”, ja sitä käytettiin kuvaamaan antiikin Kreikan kulttien rituaaleja ja festivaaleja. Tähän liittyvä sana, mystēs, tarkoittaa henkilöä, joka on ”vihitty” tietyn kultin salaisuuksiin. Ks. Liddlen ja Scottin kreikka-englanti sanakirja (Oxford: Claredon Press, 1891), s. 456. Hugh Nibley selitti: ”Sana 'mysteeri', jota varhaiset juutalaiset ja kristityt käyttivät (jotka oli opetettu salassa apostoleille), ei ollut mitään muuta kuin sarja vihkimystoimenpiteitä korkeimman pelastuksen saavuttamiseksi." Hugh Nibley: Temple and Cosmos, The Collected Works of Hugh Nibley, osa 12 (Salt Lake City ja Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1992), s. 28; Andrew I. Miller: ”‘Able to Know Heavenly Things’: The Ante-Nicene Mysteries and their New Testament Sources”, FairMormon Papers and Reviews 2 (2015). Hepreankielinen vastaava perusilmaisu on sana sôd, tarkoittaen ”luottamuksellista keskustelua”, “salaista, suunnitelmaa” tai “uskottujen ryhmää”. Ks. Ludwig Koehler ja Walter Baumgartner: The Hebrew and Aramaic Lexicon of the Old Testament, 2 osaa (Leiden: Brill, 2001), 1:745. Vrt. Stephen O. Smoot: ”The Divine Council in the Hebrew Bible and the Book of Mormon”, Studia Antiqua 12, no. 2 (syksy 2013): 1–18; William J. Hamblin: ”The Sôd of YHWH and the Endowment”, Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 4 (2013): 147–154.
3.Thomas R. Valletta: ”Conflicting Orders: Alma and Amulek in Ammonihah”, teoksessa Donald W. Parry and Stephen D. Ricks, toim.: The Temple in Time and Eternity, (Provo, UT: FARMS, 1999), 193.
4.Valletta: ”Conflicting Orders”, 193–194. John W. Welch on myös huomioinut: ”Kohdassa Alma 12-13 ilmaantuvien seuraavien elementtien perusteella nefiläisen temppeliseremoniassa käytettiin tuttuja temppeli-aiheita, mukaan lukien runsas luomistapahtumien kuvakieli, liittyen Aadamin ja Eevan lankeemukseen (ks. 12: 22–26). ), lunastus (ks. 12: 25–33), käskyjen antaminen (ks. 12: 31–32), henkilön kutsuminen (ks. 13: 3–8), vaatetus (ks. 13: 11–12), tuomion kohtaaminen (ks. 12:14, 32–35) ja vertauskuvallinen sisäänpääsy Jumalan luo (ks. 12:36; 13:12). ”Ks. John W. Welch: “The Temple in the Book of Mormon: The Temples at the Cities of Nephi, Zarahemla, and Bountiful,” teoksessa Donald W. Parry, toim.: Temples of the Ancient World: Ritual and Symbolism (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1994), 366. Ylipappi Alma käytti usein sakramentaalisia totuuksia, jotka voidaan liittää temppeliteemoihin, kuten hän teki luvussa Alma 5. Ks. Book of Mormon Central: “Why Did Alma Ask Church Members Fifty Probing Questions (Alma 5:14-15),” KnoWhy 12 (1. 6. 2016).
5.Valetta: ”Conflicting Orders”, s. 194.
6.Gerald E. Smith: Schooling the Prophet: How the Book of Mormon Influenced Joseph Smith and the Early Restoration (Provo, UT: Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship, 2015), 85.
_________________
Ylimmän kuvan lähde: Book of Mormon Central KnowWhy 119.